Poweria povesta

Jos haluat olla mukana äitien avoimessa (verkko)sanataideryhmässä/blogiringissä, luomassa erilaisia imetystarinoita,

• ennakkoilmoittaudu minulle sähköpostitse (spostiosoitteen löydät sivupalkista -->)
  

tai

• jätä kommenttilaatikkoon viesti

Kun riittävän moni on ennakkoon ilmoittanut kiinnostuksena, lisään viikottain tai 2-3 kertaa kuussa näille sivuille imetykseen liittyviä sanataideharjoituksia ja keskustelunavauksia, hieman Runotorstain ja Pakinaperjantain tapaan. Jokainen voi tehdä niitä omassa tahdissaan, ainoana vaatimuksena on se, että pääsen lukemaan kirjoittamaanne. Julkaisu voi tapahtua monella tavalla, esimerkiksi

1) tässä blogissa

• voin antaa halukkaille tunnukset spostiosoitetta vastaan tai jos saan kirjoituksen spostitse, julkaisen sen tässä blogissa

2) kirjoittajan omassa blogissa

• kirjoittaja ilmoittaa linkin jossa kirjoitus on luettavissa
  

3) tekstin voi lähettää minulle myös suoraan

• jos kirjoitus tuntuu liian intiimiltä tai sen julkaiseminen tuntuu muuten vaan vieraalta, käytän sitä vain tausta-aineistona

Ryhmä on avoin kaikille joita imetyksestä kirjoittaminen kiinnostaa. Luon ryhmälle puitteet ja kuljetan sitä, mutta toivon, että ryhmästä muodostuu aktiivinen ja keskusteleva. Jos blogi tuntuu keskustelulle ja kirjoituksille väärältä, liian avoimelta alustalta, voimme etsiä jonkun suljetumman tilan, postituslistan, foorumin tms.

En arvioi kirjoituksia, eikä niiden suhteen ole mitään pakkoja. Jos jokin kirjoitustehtävä ei kiinnosta, sen voi hyvin jättää väliin.

Kommentointi on ainakin aluksi avointa kaikille ja yritän muutenkin pitää kynnyksen mahdollisimman matalana. En keräile yhteystietoja, nimiä tms. koska en niitä edes tarvitse. Tarvitsen ja haluan vain imetysaiheisia kirjoituksia!

Edit: Toisten tekstejä saa kommentoida ja kaikenlainen muukin keskustelu - teksteihin liittyvä - on sallittua, toivottuakin. Ja jos jokin tehtävä innostaa oikein kovin, sitä voi tehdä vaikka useammankin kerran.

***

Ja miksikö verkkosanataideryhmä/blogirinki, jossa kirjoitetaan vain imetyksestä?

Vuosien imetystukityössä olen huomannut, että kestää kauan ennen kuin imetykseen liittyvät pettymykset hälvenevät. Tyypillistä on, että äidit kertaavat yhä uudelleen ja uudelleen ikäviä imetyskokemuksia tai jo ohimenneitä ongelmia. Jos äidit voisivat kirjoittaen purkaa imetyskokemuksiaan, he kenties välttyisivät turhilta syyllisyyksiltä ja taakoilta ja voisivat valmistautua seuraavien lastensa imetyksiin ilman edellisten jättämiä painolasteja.

Lähtöoletan, että kirjoittaminen on terapeuttista ja voimaannuttavaa. Kirjoituskursseja ja sanataideryhmiä suunnataan erilaisille, hyvinkin rajatuille ryhmille, joten miksei luovaa kirjoittamista voisi soveltaa myös imetykseen liittyvien suurien tunteiden käsittelyyn.

Lisäksi imetykseen liittyvästä kirjoittelusta puuttuu imetystarinointi, imetystapahtuman tai imetykseen liittyvien tunteiden kuvaaminen fiktiivisin keinoin. Imetys sisältää niin vahvoja elementtejä – naisen ja äidin, naisen rinnat, pienen vauvan, ravinnon – että on suorastaan ihme, ettei imetyksestä ole olemassa fantasiakirjallisuutta, scifitarinoita, kauhukertomuksia, opettavaisia satuja ja symbolisia faabeleita, ihmissuhdekuvaukseen keskittynyttä psykologista draamaa, arkisia tilanteita komediana/sketseinä jne.