keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

En saanut tarpeekseni hänen katselemisestaan

Kaisa 3x lähetti tämän imetyskuvauksen, jonka alun ja lopun tunnelmat luovat mielenkiintoisen kontrastin...

***

Olin ehtinyt jo viikata vaipat pois pyykkinarulta ja asettaa ne somiin pinoihin hoitopöydän alle, kun vauva alkoi äännellä.

Siirryin kopan äärelle ja katselin vauvan heräämistä. Tiesin jo, että jos en tarjoaisi rintaa hänelle heti, itkisi hän kovasti hätäänsä. Nostin yhäkin uskomattoman kevyeltä tuntuvan lapseni syliini ja istahdin hänen kanssaan sohvalle meille muodostuneeseen nurkkaukseen. Imetystyyny asettui jo kohdalleen eikä tuntunut enää niin valtavan suurelta. Imuote loksahti kerrankin melkein heti kohdalleen, mutta ehdin tuntea vatsaa kouraisevan kovan kivun kun rikkoutunutta rinnanpäätä vihlaisi vauvan uskomattoman kova imu. Hiki nousi pistelevänä kainaloihin ja otsalle kun lapsi ryhtyi imemään ja sai maidon herumaan, ja tottuneesti painoin toista rintaa kuivalla harsolla saadakseni ylimääräisen maitotulvan laantumaan.

Olin varannut sohvalle viereeni lukemista ja kaukosäätimet, mutten malttanut taaskaan ottaa niitä käyttööni. Minulle riitti viihteeksi tummahiuksinen tyttäreni, joka malttoi raotella silmiään vasta kun oli saanut maidon herumaan ja lämmintä makeaa virtasi hänen pikkuruiseen vatsaansa takuuvarmasti. Silloin hän uskalsi tutkiskella minua ja tätä kovaa kevätauringon valaisemaa huonetta, hipihiljaista.
Minä tunsin tyttäreni pehmoisen vartalon lepäämässä käsivarrellani ja hänen tuoksunsa, joka oli niin huumaava ja hykerryttävän suloinen etten ollut sellaista voinut kuvitella olevan olemassakaan ennen hänen syntymäänsä.

En saanut tarpeekseni hänen katselemisestaan. Silkinhienot tummat hiukset päälaella hapsottivat hieman, pienen pieni nyrkki valtavaksi paisuneen rintani päällä oli täydellinen. Hänen tummien silmiensä nurkissa oli hieman unihiekkaa, sieraimet kauniissa miniatyyrinenässä värähtelivät hieman hänen hengityksensä tahdissa. En voinut olla miettimättä olinko minäkin ollut näin kaunis äitini silmissä, oliko äitini äiti tuntenut esikoistaan imettäessään samaa pakahduttavaa ihailua?

Hienoinen pakkaantuneen maidon aiheuttama jomotus rinnassa lieveni samalla kun lapsi alkoi olla kunnolla hereillä. Hän tutki minua tarkasti, ja yllättäen hän päästi rinnanpään valahtamaan suustaan, katsoi minua tiiviisti ja hymyili. Kaksiviikkoinen!

Yhtäkkiä tunsin kuumana ja kovana tunteena sisälläni varmuuden siitä, että jos kukaan koskaan yrittäisikään satuttaa tätä pientä ihmistainta, minä tappaisin hänet paljain käsin. Ja saattaisin jopa nauttia siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti