Jossain vaiheessa Imetysoppaan kirjoittamisen jälkeen huomasin, että aihe ei vieläkään jättänyt rauhaan. Tuntui luontevalta lähestyä aihetta aivan eri suunnalta, kirjoittamisen, tekstuaalisuuden ja narratiivisuuden näkökulmista. Miten imetyksestä kirjoitetaan, miten siitä ei kirjoiteta? Miksi imetyskertomukset ovat - kuten synnytyskertomukset - usein hyvin kronologisia ja kaavamaisia, poleemisia mielipidekirjoituksia tai ongelmakeskeisiä. Ne kuitenkin muodostavat monen naisen omaelämäkertaan oman pienen lukunsa. Heijasteleeko tapa kirjoittaa imetyksestä jotain...?
Gradun tärkeimpiä asiasanoja ovat narratiivisuus, omaelämäkerrallisuuus, luova kirjoittaminen ja voimaantuminen. Tutkimussuunnitelmani mukaan
Tutkin gradussani sitä miten ohjattu, luova kirjoittaminen auttaa käsittelemään imetyskokemuksia ja muuttaa tapaa kirjoittaa imetyksestä ja kenties myös kirjoittamisen taustalla olevia kokemuksia.
sekä sitä
(...) miten kirjoittaminen imetyksestä luovasti ja ilmaisullisesti vapaasti, erilaisten sanataideharjoitusten innoittamana, vaikuttaa äiteihin ja miten heidän näin kirjoittamansa imetyskertomukset poikkeavat aiemmista kertomuksista.
Lisää tutkimuksesta myös työblogini tässä merkinnästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti