Väitin tutkimussuunnitelmassa, että imetyksestä ei kirjoiteta tai että siitä kirjoitetaan vain tietyllä, melko kapealla tavalla. Tosiasiassa imetykseen liittyvää kirjoitusta löytää - jos on sopivalle taajuudelle virittynyt - kaunokirjallisista teoksista, mutta harva näitä imetyskokemusten kuvauksia listaa tai edes muistaa sen jälkeen kun kirja on viimeisellä sivulla tai kun aihe ei ole enää itselle ajankohtainen.
Tämän tutkimuksen tarkoitus onkin nyt aivan tietoisesti tuottaa imetyskirjoitusta, tehdä sitä näkyväksi. Kaunokirjallinen teksti vaikuttaa lukijaansa usein syvemmin kuin tietoteksti. Tutkimuksen aikana kirjoitetut tekstit jäävät toivoakseni nettiin luettavaksi ja innostavat muitakin äitejä kirjoittamaan, imettämään, etsimään imetystietoa ja keskustelemaan.
Muistatko romaaneja, novelleja, runoja tai näytelmiä/leffoja joissa puhuttaisiin imetyksestä? Miten aihetta käsiteltiin?
Voit vastata kommenttilaatikkoon, omassa blogissasi tai minulle suoraan. Jos vastaat blogissasi, lähetä kommenttilaatikkoon tai minulle suoraan linkki kyseiseen blogimerkintään.
En hae oikeita tai vääriä vastauksia, ei niitä minullakaan ole, mutta kaikenlainen keskustelu sen sijaan on toivottua, suorastaan sallittua.
PS. Sori haamupäivitykset, joudun korjailemaan pikakirjoitukseni jälkiä: tässäkin merkinnässä oltiin jo väärin kirjoitettuna aasiassa ja virttyneitä...
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
1. tehtävä: Lämmittelyharjoitus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensimmäisenä tulee mieleeni äidiltäni saatu kirja kun olin juuri saanut poikamme. Tämä kirja on nimeltään Läheisyyden vuodet, kirjoittajana Eeva Eerola (Kirjapaino Oy Helsinki 1999). Siinä on kuva imettävästä äidistä. Kuitenkaan tekstissä ei pahemmin käsitellä juuri imettämistä, vaan yleisellä tasolla äidin ja lapsen välisiä hetkiä lapsen syntymästä hänen nuoruuteensa asti.
VastaaPoistaSeuraavana tulee mieleeni entinen koulukirja Luut ja ytimet – ihmiselimistö lyhyesti, kirjoittajana Walter Nienstedt ja Sinikka Kallio (WSOY Porvoo 1995). Tekstissä käsitellään imettämistä lähinnä anatomian ja fysiologian kannalta. Kuvakin on, nisän rakenteesta. Myös latinankieliset nimet löytyvät. Tekstissä myös kerrotaan miten tärkeää äidinmaito on mm. kehitysmaan lasten kannalta.
Tyttökaveriltani sain ennen poikamme syntymää kirjan Äiti, jonka on koonnut Andrea Skevington (Uusi Tie Ryttylä 2003/2004). Siinä on runo, missä lukee näin:
”Hetken aikaa äitiemme keho on kaikki, mitä maailmassa tiedämme” Louise Erdrich.
Koska minun keinoni loppuivat, kyselin mieheltäni muistaako hän mitään missä olisi ollut imetyksestä. Hän muistelee, että Lost olisi näyttänyt pätkän imettämisestä. Se oli ensimmäisen kauden jaksoissa. Siinä ainakin syntyi lapsi. Hän ei vanno olisiko siinä imettämisestä ollut, koska se on kuitenkin amerikkalainen sarja. Toinen, missä imettämisestä olisi ollut, on Frendit. Siinä ainakin mies-näyttelijät maistelivat äidinmaitoa. Maitoa löytyi jääkaapista ja miehet päättivät maistella sitä. Aihetta käsiteltiin huumorin kannalta.
Muita ei ainakaan äkkiä mieleeni tule.
Outi
Luin pari viikkoa sitten Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen, jossa sivuttiin imetystä hieman. Kirja kertoo lapsettomuudesta, vaikeasta raskausajasta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Imetys ei ottanut onnistuakseen ja minun tuli lukijana surku äitiä kohtaan ja kiukku onnetonta sairaalan imetysohjausta ja muutakin sairaalan toimintaa kohtaan.
VastaaPoistaJennifer Weinerin Pieniä maanjäristyksiä kirja kertoo muistaakseni kolmesta naisesta, jotka tutustuvat mammajooga-kurssilla ja ystävystyvät. Naiset ovat erilaisia, on "urasuuntautunut", "luomuhörhö" ja julkkiksen vaimo. Muistan kirjasta kohtauksen, jossa äiti itkee imetyksen hankaluutta ja 2 muuta äitiä rientää paikalle auttamaan ja imetysohjeita antamaan. Kovin tarkasti en enää kirjaa muista, koska sen lukemisesta on jo pari vuotta aikaa.
Baby blues -sarjakuvissa imetys vilahtelee arkisen hauskasti. Yhdessä pätkässä äiti lukee imetyksen kuluttavan 500 kaloria. Hän istuu sohvalla imettämässä ja kertoo puhelimen toisessa päässä olevalle miehelleen jumppaavansa.
Brooke Shields kertoo (huonosti käännetyssä) kirjassaan Tuli sade rankka synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan. Imettämisestäkin kirjassa kerrotaan. Muistaakseni sukulaiset ja lääkärit suosittelivat Brookelle imetyksen lopettamista, mutta hän ei sitä halunnut tehdä, koska hän koki imettämisen olevan niitä ainoita hetkiä, jolloin hän kokee aitoa läheisyyttä ja äidinrakkautta vauvaansa. (Kirjassa kerrotaan myös ko. näyttelijän tekemästä korvikemainoskamppanjasta, joka ei olekaan ihan niin ihanaa luettavaa.)
Terhi Koulumiehen kirjassa Vauvaa vailla imetyksestä mainitaan jotain, mutten valitettavasti muista kovin tarkasti että mitä.
Kätevä emäntä -sarjan viimeisessä (?) jaksossa oli sketsi, jossa ystävättäret menivät sairaalaan katsomaan tuoretta vauvaa ja äitiä. Yksi ystävä totesi, että "mitäs vierihoitoa tämä on? Ota nyt vauva tuosta sängystä viereesi ja tissille. No eikö se imettäminen onnistu? Anna kun minä näytän?" Ja niin ystävätär alkaa imettää vauvaa.
Nelosella oli viime vuonna Kaikki kunnossa sarja, jonka yhdessä jaksossa 2 ystävätärtä menivät sairaalaan katsomaan vastasyntynyttä äiteineen ja ihailivat, kun äiti (näyttelijä Vera Kiiskinen) imetti vauvaansa. Samassa sarjassa oli jakso, jossa äiti oli viihteellä ja pumppasi kapakan vessassa maitoja lavuaariin.
Nämä tulivat nyt ensiksi mieleen.
Iina
Huh, vaikka miten kaivelen muistiani... imetystä käsitellään uskomattoman vähän fiktiossa.
VastaaPoistaEi ole pitkäkään aika siitä, kun Rachel Frendeissä sai vauvan. Imetystä käsiteltiin porukan miesten ristiriitaisten reaktioiden kautta. Mutta sain sellaisen vaikutelman, että Rachel imetti vielä monen kuukauden jälkeenkin. Tunnustan yllättyneeni.
Pikku Britannia -sketsisarjassa vitsailtiin pitkän imetyksen kustannuksella. Jotkut pitkään tai "pitkään" imettävät äidit vastaavat "koska aiot lopettaa?" -kyselyihin murjaisemalla jotain sellaista kuin "kyllä se varmaan ennen sivaria lopettaa, mutta sen poikakaveria en sentään suostu samaan sänkyyn ottamaan". Pikku Britanniassa pari-kolmekymppinen mies alkaa kinuta "nannaa" iäkkäältä äidiltään kesken milloin minkäkin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen rintamaitopyyntö kesken mainitun nuorukaisen häiden, siis vihkitoimituksen. Nuorukaisen äiti on kaiken lisäksi sellainen sissi, että ottaa sitten poikansa syliin, kaivaa nisän paidan alta muina miehinä ja sanoo pällistelevälle yleisölle että sen kun jatkatte, älkää antako tämän häiritä.
Tuosta tulee mulle tosi ristiriitainen olo. Juuri noin pitäisikin, periaatteessa, saada imettää. Toisaalta, syystä tai toisesta moni tuntee olonsa epämukavaksi kohdatessaan pidempää imetystä kuin mihin on tottunut. Tuntuu joka tapauksessa siltä, että tämä sketsi loukkaa juuri imetystä, jotain imetykseen liittyvää sakraliteettia. (Ei siis mitään sellaista, mitä pitkää imetystä - taaperon tai leikki-ikäisen - hätkähtävät kokevat tietoisesti tai alitajuisesti loukattavan: rintojen seksistatusta, varhaisen itsenäistymisen ihannointia tai mitä milloinkin.)
Heli
Iki-ihanassa runoteoksessa Äidin karkkipäivä (Tittamari Marttinen, kuvitus Virpi Talvitie) on useita upeita, äitiä ja vauvaa ymmärtäviä imetyskuvauksia. Minua ilahdutti kovasti esimerkiksi arkisuudessaan kaunis ja koskettava runo taaperoimetyksestä.
VastaaPoistaKirjassa on taidokas kuvitus ja imetys on päässyt esille myös kirjan maalauksissa. Imetys mainitaan kirjan sivuilla tasaisin väliajoin. Sille on omistettu kokonaisia runojakin, mutta itse nautin ehkä niistä äidin erilaisia rooleja ja elämää kuvaavista runoista, joissa rintaruokinta ja äidinmaito ovat löytäneet paikkansa kaiken muun rinnalla (!) ja ohella, yhtenä pikkulapsiperhe-elämän tärkeänä osa-alueena.
Marttinen ottaa runoillaan kantaa myös kotiympyröiden ulkopuolisiin imetysasioihin. Imetyskielto kahvilassa on poikinut boikottirunon. Kirjassa on tunteellisia kuvauksia imetyksen henkisestä puolesta mutta myös mainintoja kivusta, rintojen roikkumisesta, maidon lypsämisestä viemäriin ravintolareissulla... monenlaisia hienoja huomioita. Kaunis ja koskettava kirja, imetys- ja muilta aiheiltaan.
Nina
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEnsimmäisenä tulee mieleen Aale Tynnin runo "Silkkipää". En edes ole varsinaisesti runouden harrastaja, mutta tämä sudenpenturuno on monesti pyörinyt päässäni, kun olen itse imettänyt lapsiani. Se kertoo niin kauniisti siitä, mitä kaikkea imetys äidille ja lapselle merkitsee - se on jatkoa syntymälle, äiti siirtää lapseen jotain omasta itsestään. Ja jotenkin tähän yhdistyy mielessäni jatkoksi Aaro Hellaakosken "Naurua" (Se on lämmintä maitoa pullollaan / Sill’ on äidin suukkonen otsallaan / Se on kurkkua myöten kylläinen / peto pikkuinen). Tässähän ei varsinaisesti imetystä mainita, mutta ajatus vauvasta täynnä lämmintä maitoa tuo minulle nimenomaan mieleen imetyksen jälkitilan; tuttipullon ajatteleminen tässä yhteydessä tuntuu minusta väärältä. (Älköön kukaan loukkaantuko, jos ajattelee eri tavalla - tämä on vain minun oma mielikuvani asiasta!)
VastaaPoistaProosan puolelta ensimmäinen mieleen tuleva on Auli Kumpusen novelli "Lintukiikku". Tämä löytyy Nuoren Voiman Liiton novellikilpailun antologiasta "Novellit 1996", joka minulla on hyllyssä ja jota selailen silloin tällöin. Novelli kuvaa tuoreen äidin tunnelmia synnytyssairaalan lapsivuodeosastolla parikymmentä vuotta sitten ja yhdistää äidiksi tuloon liittyvän hämmennyksen niihin pelon ja häpeän tunteisiin, joita liittyi kuukautisten alkamiseen aikana, jolloin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei puhuttu. Imetys on tässä novellissa rutiininomaisesti tietyin väliajoin hoidettava hieman hämmentävä välttämättömyys, kuten vaipanvaihto ja hoitajan kierto osastolla. Maitoa tulee suihkuamalla ja se kastelee paidan, vauva syö ja tyyntyy kuten kuuluukin. Mies tuo vaimolleen ja lapselleen kukkakimput, joita yhdistää valkoinen nauha, ja selittää vaivautuneena, miten se kuvaa "maitotietä" äidin ja vauvan välillä - imetys kuuluu siis miehenkin mielestä asiaan mutta hänen on vaikea puhua siitä, intiimeistä asioista ei puhuta edes perheen sisällä ja imetys ilmeisesti lasketaan sellaiseksi.
"Tarzanin" lukemisesta minulla on niin kauan, etten muista yksityiskohtia, mutta siinä Tarzanin ja hänen "apinaäitinsä" ensimmäinen yhteys on nimenomaan imetys. Poikasensa menettänyt apinaemo löytää itkevän ihmislapsen, hoivaamisentarpeessaan ottaa lapsen syliinsä ja alkaa imettää tätä, ja lapsi tyyntyy siihen. Yhteyttä yli lajirajojen, paitsi ruoan myös turvallisuuden muodossa.
Ehdottomasti riemastuttavin imetyskuvaus, mitä krjallisuudesta muistan, on H. E. Batesin kirjassa "Tuulahdus Ranskan ilmaa", joka on jatkoa kirjalle "Oi ihana toukokuu" (kyllä, sama kuin tv-sarja, mutta en muista, oliko tv-versiossa imetystä esillä). Kirja alkaa kuvauksella perheen tukevasta aamupalapöydästä, jossa myös perheen pienin syö omaa aamiaistaan yhdessä muiden kanssa, ja rehevät luonnehdinnat kahden melonin kokoisista rinnoista, pikkupossun lailla ruoan kimppuun käyvästä vauvasta ja hillittömästä röyhtäilystä syönnin jälkeen hihityttävät joka ikisellä lukukerralla. Ja mukavinta on, että koko perhe suhtautuu imettämiseen täysin luontevasti - sen sijaan myöhemmin Ranskan-matkalla Mamman jopa uhmakas julki-imettäminen kohottaa paikallisten kulmakarvoja jokusen kerran. Vauvantahtisuudesta ei voi juuri puhua, kun vauvan annetaan ensin huutaa odottaessaan sopivaa imetysaikaa ja sitten katsotaan kellosta sopiva imetyksen kesto per puoli, ja äiti valittaa väsymystään joutuessaan "muuttumaan maitobaariksi" 3-4 kertaa päivässä, mutta muuten asenne imetykseen on ihastuttavan myönteinen! :D
Mieheltäkin kysyin, ja hänelle tuli ensimmäisenä mieleen Aeneas, siis susi imettämässä Romulusta ja Remusta. Lisäksi hän muisteli, että imetyksestä puhuttaisiin monissa muissakin eepoksissa, esimerkiksi Mahabharatassa ja Gilgameshissa. Ilmeisesti imetys on symboliarvoltaan hyvää eeppistä materiaalia.
Anna
Muutama onkin jo kommentoinut Friends-sarjan Rachelin imettämistä. Minullekin imetys-scene sieltä on jäänyt päällimmäiseksi mieleen (se meni jotenkin näin):
VastaaPoista- joku miehistä kysyy "what is feels like ?"
- Rachel vastaa "strange".
- "Good or bad strange ?"
- "Wonderful strange".
Nämä sanat tulivat heti mieleen oman imetykseni alkutaipaleille - omituisen ihanaa.
Toinen Hollywood-pätkä on "Meet the Fockers"-elokuva, jossa Robert DeNiron tähdittämä isoisä rakentaa itselleen tekotissin, jotta voisi itsekin imettää tyttärensä tapaan. Tämä tosin ei itseäni elokuvana ja kohtauksena viihdyttänyt juuri laisinkaan.. Vaikka ehkä herättääkin ajatuksia siitä miten erityinen asema äidillä on lapselle juuri imetyksen myötä. Ja kuinka ehkä miehet voivat tuntea itsensä ulkopuoliseksi juuri tästä syystä.
Katja
Todella vähän tulee mieleen imetystä koskevia tekstejä kaunokirjallisuudessa.
VastaaPoistaPikku Britannia tulee etsimättä mieleen viihdepuolelta. On vaikea suhtautua sketsiin jossa äiti imettää aikuista miestään, mutta äidin suhtautuminen on jotenkin niin lämmintä ja mutkatonta, että sitä kautta on ollut helppo käsitellä isomman lapsen imetykseen liittyviä ennakkoluuloja huumorin kautta.
Kiitos Aale Tynni- ja Aaro Hellaakoski -sitaateista!
P.M.
Itselläni oli aluksi mieli niin totaalisen tyhjä, että ihan hämmennyin, kuinka paljon imetysviittauksia minua aiemmin kommentoineet olivat jo löytäneet. Aiemmin mainituista teksteistä vain Baby Blues -sarjakuvat, Hellaakosken Naurua ja Burroughsin Tarzan, apinain kuningas ovat minulle tuttuja, ja niistä jälkimmäinen ei tosiaankaan tullut mieleeni. Lisää omista huomioistani kuitenkin vastaperustetussa blogissani.
VastaaPoistaNo mutta tietenkin Kalevala!
VastaaPoistaÄitien hellittelyissä (häärunot, Lemminkäisen puheet) toistuu maammo maionantajani, ihana imettäjäni erilaisina variaatioina.
Rauta syntyy kolmen neidon rintamaidosta.
Jatkaakseni ylevällä klassikkolinjalla:
Gilmoren tyttöjen Sookie saa vauvan ja riuska kätilö syötättää vauvaa kellosta katsoen. Myös julki-imetys Luken kahvilassa saa pienen kohtauksen, mutta siinä vauva taisi olla osa vierailevaa lapsiperhelaumaa.
Minulle rakkain imetysviittaus on Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttäressä. Tekstissä ei imetys taida esiintyä ollenkaan, mutta alkusivuilla on kuva vauva-Ronjasta Loviisan rinnoilla, Loviisan, joka synnytti laulaen ja jonka suuhun oli ahdettu niin paljon viisauksia, että keskimmäisestäni oli hyvin vähällä tulla Loviisa.
VastaaPoistaVaikka haettin nimenomaan kaunokirjallista tekstiä, minun on pakko mainita Desmond Morrisin teokset Alaston apina ja Ihmisten eläintarha. Luin ne esiteininä, ja luulenpa että sieltä on lähtöisin oma vakaumukseni hoitaa lapsi lähellä.
Omasta kirjahyllystä taitaa löytyä imetyskuvausta vain Vuokko Tolosen Lastenhuoneesta.
Enpä nyt muista lukemistani kirjoita kohtia, joissa erityisesti imetystä olisi käsitelty. Lapsen kehitys- ja kasvatuskirjoissa (mm. Anna Wahlgren) asiaan tuli enemmän perehdyttyä.
VastaaPoistaSen sijaan muutama esimerkki löytyy telkkarimaailmasta. Vajaa vuosi sitten oli neloskanavalla 4-D dokumentti imetyksestä Isossa-Britanniassa missä vauvoja imetetään suhteellinen pieni aika jos ollenkaan. Koko dokumentti oli imetyspositiivinen ja se kertoi muistaakseni pienestä, naisten perustamasta liikkeestä, joka halusi toimillaan viestittää imetyksen olevan luonnollinen asia. He imettivät julkisissa tiloissa, mm. kauppakeskuksien penkeillä, ja saivat halveksuvia katseita niin nuorilta kuin vanhoilta, miehiltä ja naisilta. Dokumentissa kerrottiin myös äidistä joka imetti 8-vuotiasta tyttöään. Tyttö olisi vielä halunnut imetyksen jatkuvan mutta hänen kielensä ei enää taipunut nännin ympärille, joten edessä oli vääjäämätön ero tästä rutiinista.
Toisena tulee mieleen vähän aika sitten (kuukauden sisällä) tv:ssä tullut sarja McLeodin tyttäret jossa joukko naisia vaati sairaanhoitajan palkkaamista maaseudulle. Kitsaat miehet vastustivat ja naiset ajoivat asiaa. Miehet olivat jo voitolla kunnes yksi tyttäristä alkoi imettää kesken kokouksen koko ryhmän edessä mikä sai miehetkin ”tajuamaan” tilanteen, huomaamaan itsekkäät pyrkimykset ja lopputuloksena sairaanhoitaja palkattiin.
Minulle tuli aiheesta mieleen kovin vähän. Frendien alkupään jaksoissa Rossin poika saa äidiltään rintamaitoa ja erityisesti miehet sitä hätkähtävät. Vielä enemmän kun kuulevat Ben vauvan "toisen äidin" maistaneen maitoa.
VastaaPoistaGilmoren tyttöjen kahvilassaimetyskohtaus tuli toisena mieleen ja siinä myös voimakkaasti hätkähtävä miesnäkökulma. Luke käy kaksintaistelua itsensä kanssa, että käykö hän kieltämässä moisen julkisen toimituksen vaiko eikö, mutta ei sitten lopulta pysty, vaikka pari lähestymisyritystä pöytää kohti on jo ottanut.
Tunnustan, että ensin löi aivan tyhjää, en muistanut lukeneeni tai nähneeni yhtään imetyskohtausta, jos äitiyspakkauksen ”Rinnalle” –kirjasta ei lasketa. Ryhmän tuki auttoi, ja muutaman kirjoituksen luettuani muistini portit avautuivat.
VastaaPoistaEsikoisen vauvakirjaan aikanaan kirjasin Kaarina Helakisan runon ”Iltalaulu Riikalle”. Sen imetyskohtaus kuuluu seuraavasti: ”Sinä olit se ihme tietysti / vaikka poruun puhkesitkin / joit minusta maitoa nälkääsi / minä ilosta nauroin ja itkin”. Koko runo kertoo esikoisen vanhempien ilosta lapsen kehdon äärellä. Suloista.
Mummoltani sain myös esikoisen syntymän aikoihin Aaro Hellaakosken runon pikkuisesta pedosta, jolla on massu maitoa pullollaan. Itse yhdistän runon imetykseen vaikka, kuten jo mainittu, imetystä ei siinä mainita. Voi olla, että pullolla ja sylillä vauvansa tarpeita täyttänyt äiti kokee pikkuisen pedon myös omakseen. Subjektiivisista kokemuksistahan tässä on kysymys ja omista tunteista, muistikuvista. Nyt menee jo hieman otsikon ohi, mutta jatkanpa silti vielä... Itse sektioäitinä itken lukiessani lääketieteellisiä kuvauksia sektioista, mutta ns. normaalit syntymänihmeet jättävät kylmäksi; omat hetkenihän ovat olleet lääketieteellisiä. Subjektiivinen kokemus ja tunne siis puhuu.
Voi kun tänne sivustolle eksyisi muutama miesnäkökulmakin, ihan livenä kommentoimaan ja keskustelemaan! Vai aiotko Minni gradussasi keskittyä vain imetysäiteihin ja heidän kokemuksiinsa ?
VastaaPoistaTutkailen juuri parhaillaan feministien näkökulmia kirjoittamiseen, esimerkiksi ranskalainen Helen Cixous pitää sitä feministisenä, poliittisena tekona ja Luce Irigarayn mukaan kirjoittaminen auttaa naista määrittelemään ja luomaan itsensä.
VastaaPoistaVaikka pidän hyvin arvokkaana juuri naisten ensi käden kokemuksellista tietoa, en silti ole lähtenyt rajaamaan graduani sukupuolen mukaan sen suhteen mitä jo on kirjoitettu. Graduni työsuunnitelman alaotsikko on "Luovan kirjoittamisen vaikutus imetystarinoihin ja niiden taustalla oleviin kokemuksiin", mutta eihän kokemuksen tietysti välttämättä tarvitse olla omakohtainen. Jo Ruusunen-Vanhanen oikeudenkäynnistä opittiin, että yhden kokemus on toisenkin kokemusta, eri kantilta vain;)
Onko kukaan ehtinyt tutustua Katja Tukiaisen uuteen sarjakuva-albumiin, nimeltään Rusina? Siitä oli arvio tämän päivän hesarissa ja viitattiin, että imetystäkin käsitellään.
VastaaPoistaP.M.
Yksi kirja tuli vielä mieleen, eli Margaret Atwoodin Orjattaresi (A Handmaid's Tail, 1985). Kirja on pehmoscifiä, jossa hedelmöityskykyiset naiset toimivat orjina tulevaisuuden uhkakuvamaailmassa. He siis rakastelevat perheen miehen kanssa, ja raskauduttuaan synnyttävät lapsen maaten naisen jalkojen välissä, eli ovat siis varsinaisia synnytyskoneita. Orjatar on perheessä aina muutaman kuukauden synnytyksen jälkeen imettääkseen lasta ennenkuin siirtyy seuraavan perheen alaisuuteen. En muista yksityiskohtia itse imetykseen liittyen; pitäisi etsiä kirja hyllystä ja lukea uudelleen.
VastaaPoistaKatja
Aluksi kyllä löi täysin tyhjää, mieleen ei muistunut yhtäkään kirjaa, jossa imetystä oltaisiin sivuttu millään tavalla. Eilen esikoisen kerhosta kotiin päin kävellessä se välähdys sitten tuli ja mieleen muistui sitten kuitenkin jotain :)
VastaaPoistaEli Anni Blomqvistin Luoto meressä. (Kirja on kirjoitettu 1969 ja tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuoliskolle) Saaristossa asuvan nuoren parin perhe kasvaa useammallakin lapsella ja kirjailija on osannut käsitellä imetystä aiheena hyvin realistisesti, mutta myös kauniisti.
"Pitäisi vain muistaa lypsää itsensä, ettei maito ehtyisi.."
"..että lapsella olisi oikein mukava olo kun se lepää rinnalla imemässä"
Hirveän vähän tulee mitään imetysfiktiota mieleen, lähinnä Baby Blues-sarjakuva ja jo mainittu Frendit. Lisäksi erinäiset maailman synnystä kertovat saagat käsittelevät imetystä, jolloin sillä on eeppinen merkitys, kuten joku jo totesikin.
VastaaPoistaSynnytyksen jälkeistä masennusta käsittelevät kirjat Heikosti positiivinen (Anna-Leena Härkönen) sekä Vauvan varjo (toim. Piia Haarala) sivuavat imetystä useampaan otteeseen, mutta fiktiotahan ne eivät ole.
- Providence-draamasarjassa oli jossain vaiheessa kohtaus, jossa omaa soppabisnestä aloitteleva kotiäiti (päähenkilön sisar) mausti vahingossa esittelykattilallisensa äidinmaidolla kerman sijaan, ja soppa oli menestys.
- Stargate-scifisarjassa on muistaakseni useampaankin eri kertaan ohimennen vilahtanut imetys, nimenomaan muiden maailmojen "vähemmän kehittyneitä" agraariyhteiskuntia kuvattaessa.
- Mulla on hämärä mielikuva siitä, että Jean M. Untinen-Auel olisi kuvannut imetystä Maan lapset-sarjassaan, mutta mitään sen kummempaa varmuutta ei ole. Kirjat olen lukenut joskus 10 vuotta sitten...
Valitettavasti tämän enempää ei nyt tule mieleen, pitää lisäillä jos tulee tarvetta päivitellä.
Myös Rimakauhua ja rakkautta -sarjassa oli imetykseen viittaavaa. Tämä oli kun Rachel ja Adam saivat vauvan, ja Rachel ei antanut Adamin hoitaa lasta lainkaan. Jakso tullee lähiaikoina myös SubTV:ltä.
VastaaPoistaVieläköhän mahtuu mukaan hyppäämään?
VastaaPoistaMinulle tuli ensimmäisenä mieleen Mari Rogers joka on kirjoittanut kirjassaan "Syliunta" (WSOY 1989)mm. seuraavasti " Kun imetän, lapsi saa minusta maitoa. Se kerää itseensä kaikki ne hopeiset virrat, ohuemmat kuin langat. Kun imetän, mietin kaikenlaista, mutta se virtaa ohi. Kaikki virtaa.Lapsi saa minusta kaiken mitä se tarvitsee. Mitä kaikkea se minusta saa? Saako se kaikki ajatuksenikin? Ajatukset kertaavat nyt kaiken, kiertävät, ja palaavat tähän aikaan, kulkevat ohi, tahtoisivat jonnekin kauas, sitten ne palaavat taas. Luulen, että ne kiertävät sydämestä veren lailla ja liukuvat pois minusta maidonohuina valkoisina piirtoviivoina aikaan joka siirtyy minusta lapseen, ja taas takaisin."
Muistaakseni myös Hanne- Vibeke Holst on kirjoittanut imetyksestä kirjassa "Tosielämää".
Gilmoren tytöissä Lukehan suhtautuu aika rauhallisesti siskonsa päätökseen synnyttää kotona, vaikka imetysvastainen onkin:)
Sulo, vielä mahtuu mukaan, tervetuloa!
VastaaPoistaKiitos kirjavinkeistä, olivat ihan uusia tuttavuuksia minulle.
Parempi myöhään kun ei milloinkaan :)
VastaaPoistaViikon verran mietin, sitten tuli mieleen Toni Morrisonin Beloved (suom. Minun kansani, minun rakkaani), sitä viikon verran etsittiin kirjahyllystä, sitten viikon verran makuutettiin pöydällä optimistisena että muistelemani kohta selailemalla pulpahtaisi esille. Paremman puutteessa laitan linkin
http://findarticles.com/p/articles/mi_qa3709/is_199610/ai_n8758047/pg_1
äh, blogger katkaisi linkin...
VastaaPoista/mi_qa3709/is_199610/ai_n8758047/pg_1