Aloitetaan varsinainen kirjoittaminen tuttua ja arkistakin tarkasti havainnoiden!
Tehtävänä on kirjoittaa tarkka ja tiivis kuvaus imetystilanteesta. Itse tilanne voi olla millainen ja missä vain, kotona, jossain muualla kuin kotona, pääasia että siinä imetetään. Kuvaa mitä tapahtuu, mitä näkyy, miltä tuntuu. Voit keskittyä kuvaamaan tilannetta vaikka vain yksi aisti kerrallaan tai kaikkia aisteja hyödyntäen. Näkökulma voi olla kenen vain, imettäjän, imetettävän, sivusta seuraajan.
Tekstit joko omaan blogiin ja blogimerkinnän osoite mulle, tänne (kommenttiloodaan) tai mulle suoraan (jos laitat mulle suoraan, kerro myös, haluatko tekstin sivuille näkyviin vaiko vain minun käyttööni).
Kynä - eikun näppis - on vapaa, kaikki saavat osallistua, siis aivan kaikki (myös ne jotka eivät ole ilmoittautuneet aiemmin mukaan) jotka tehtävästä innostuvat!
maanantai 24. maaliskuuta 2008
2. tehtävä: imetystilanteen kuvaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vauva on nälkäinen, hän huutaa ja raivoaa kuin pieni hyeena ja minä yritän tarjota rintaa. Raivo on liian suurta, eikä vauva huoli. Otan vauvan syliini ja keinutan häntä ylös alas voimakkain ottein samalla nisää suuhun tarjoten. Vauva rauhoittuu ja hyväksyy rinnan. Tunnen pienen suun imaisevan nisäni suuhunsa ja alkavan imeä voimakkain imuin. Maitoa alkaa herua, tunnen sen kihelmöintinä, jopa poltteena rinnanpäissäni. Pieni suu irroittaa otteensa pärskien maidon suihkutessa pienelle poskelle. Vauva tarttuu uudelleen kiinni nisään, hieman varomattomasti ja minua nipistää, sitten alkaa kuulua selviä nielemisen ääniä. Ote välillä lipsahtaa ja kuuluu napsuttava ääni, välillä vauvaa alkaa yskittää suihkuava maito ja hänen nenästään valuu pieni pisara maitoa. Vauvan silmät ovat täysin avoinna ja katsovat suoraan minuun. Hymyilen ja vauva hymyilee myös nisä edelleen suussaan. Ilo ja onni läikähtävät rinnassa. Onko mitään suloisempaa kuin vauva rinnalla :´)
VastaaPoistaTämän tehtävän teksti jälleen blogissa. Oli mukava kirjoittaa :)
VastaaPoistaPojalla on räkätauti, taas. Ruoka ei ole maistunut koko päivänä kunnolla, joten nälkä olisi. 1,5-vuotiaan taaperon tarmolla hän käy tissiin kiinni, yrittää imeä ja lopettaa - täysin tukossa oleva nenä ei anna rauhaa imeä. Poika yrittää uudestaan, irrottaa, yskii limaa kurkusta. Hieman kuumeisena helottavat posket tuntuvat kuivilta ja karheilta sormen alla, punoittavat silmät vilkuilevat väsyneesti sinne tänne.
VastaaPoistaTelevisio on päällä, ja äänettömänäkin se häiritsee. Poika kääntää päätä ruudun suuntaan ja osoittaa: "bbbbhhh". Uusi yskänkohtaus. Poika koittaa haukata tissiä uudestaan, huonosti osuva ote kirpaisee nänninpieleen. Yritän puristaa rintaa, jotta suuhun tulisi edes vähän maitoa, mutta rinta vastaa nykyään vain lapsen imuun. Imetyksestä ei tällä kertaa tule yhtään mitään, eikä väsynyt ja kipeä poika jaksa edes yrittää uudestaan.
Tänä yönä tarvitaan taas särkylääkettä ja sipulia.
Varovasti otan sinut vierelleni. Haluan niin kovasti onnistua. Minulla on paineita siitä niin luonnollisesta asiasta, että imetän sinua pieni poikaseni. En halua, että hermostut, en halua tuputtaa. Tutustu ihan rauhassa vain kultaseni rakkaani, meillä on aikaa. Tässä maailmassa ei ole nyt muita kuin sinä ja minä. Sinä, joka olet niin taitava, vain vajaan tunnin ikäinen ja tiedät mitä tehdä. Minä olen avuton, onnesta ja huolesta sekaisin, pärjäämmekö, tuleeko tästä tällä kertaa jotakin. Äitikin sanoi, että jotkut vauvat eivät vain jaksa imeä.. Mutta sinä osaat ja jaksat! Varpaitani kipristelee ja mieleni tekee huutaa kivusta, kun sinä tartut rintaani valtavalla voimalla. Mutta tämä on hyvää kipua, tämä menee pian ohi, ja vaihtuu kohta onneksi vuolanaan virtaavasta maidosta, joka täyttää vatsasi. Kyllä me onnistumme, vakuuttelen itselleni; näistä hetkistä tulemme nauttimaan monen monta kertaa. Mutta tulevaisuus sikseen, tämä hetki on jotain suurta, erityistä ja ikiaikaista, ensi-imetys!
VastaaPoistaKonttailet villahoususillaan ympäri asuntoa ja seurailet isoveljen touhuja. Haen keittiöstä kupillisen kahvia ja nappaan samalla sinut syliini. Menemme yhdessä työhuoneeseen. Istun tuolille ja laitan kahvikupin pöydälle. Tietokone hurisee vierellä. Pussaan kaljuhkoa päätäsi ja hymyilemme. Kaikki 6 hammastasi näkyy. Istut hajareisin syliini. Tunnustelen kumpi tissi on täydempi. Avaan toisen Glammin luukun ja alat imeä hanakasti. Istut sylissäni maha mahaani vasten ja ulkopuolisissa tämä imetysasentomme on herättänyt hilpeyttä jo pitkään. Minkäs teet kun pitkä ja liikkuvainen tyttö ei malta imeä enää syliasennossa. Imet pari imaisua ja heruminen käynnistyy molemmissa tisseissä. Juot pakon sanelemana ahnaasti ja nieleskelet kuuluvasti joka imaisulla. Kohta lopetat ja kuulostelet veljen touhuja. Koska toinen tissikin tuntuu yön jäljiltä niin täydeltä, siirrän sinut vielä toisellekin rinnalle. Syöt sen hutaisten. Pääsi pyörii samalla ja jalkasi heiluu aivan kuin olisit lähtökuopassa. Tissistä irti, pikaisesti pois sylistä ja isoveljen perään.
VastaaPoistaIina
Ihania yksityiskohtia! Minun viimeisestä imetyshetkestä on jo melkein vuosi, ja aika on todellakin sävyttänyt muistoja. Menee siis runoiluksi ja enemmän tunnelman hakemiseksi:
VastaaPoista"Vain me kaksi ja katulampun loiste;
paljaat ihot kohtaavat,
kun imet voimaa äidiltäsi.
Uni jo saavuttaa silmäluomesi,
mutta taistelet sitä vastaan,
käsi hamuaa äitisi paljasta pintaa.
Suljen silmäni ja nautin yön hiljaisuudesta,
mies kuorsaa ja sinä vain imet,
tämä on hetki lämpimän turvan, äidin ja pikkupojan."
Katja
Minusta nämä tekstit ovat kaikki omalla erilaisella tavallaan ihania! Fannyn tekstistä tuli ihan vain kuukauden takainen melkein-koko-perheen-influenssa mieleen, samoin Iinan kirjoitus on meillä ajankohtainen, ja piikkinen ja mymmelin kirjoituksista löytyvät vähän kaukaisemmat muistot. Tärkeää, Katja, myös tuo jo taakse jääneen tunnelman hakeminen, runosi pääsee mielestäni todella hyvin tilanteen ytimeen kaikessa pieneen tilaan mahtuvassa monipuolisuudessaan. Kyllä Minni on varmaan tuotoksiimme tyytyväinen... :)ja tärkeintähän kai se, että itse olemme.
VastaaPoistaHädin tuskin saan takin riisuttua ja kengät jalasta kun poika jo haluaa syliini. Isoisä kertoo päivän pää-asiat – lounas maistui, on laskettu pulkkamäkeä, untakin riitti kahdeksi tunniksi, vaipat ovat vähissä – pojan pyrkiessä syliini, paitaani repien. Missä ne ihanat tissit ovat? Pieni viittilöi sohvalle, mennään jo, äiti.
VastaaPoistaIsoisä sulkee oven perässään, jään pienen miehen kanssa kahden. Työpäivä liukenee olemattomiin. Äsken vielä mieli järjesti seuraavaa päivää, teki tekemättömien töiden listaa. Nyt olemme vain me. Niinkö?
Lastenhuoneessa Paukkumaissi jatkaa soittoaan ja leikkijuna on jäänyt surisemaan. Minäkään en edes vessaan ehtinyt. Iltapäivän armoton aurinko esittelee pölyn tanssia olohuoneessa. Kukahan siivoaisi?
Kauppaan. Avokadoja, piimää, riisiä, kanaa. Vessapaperia. Ehkä miehet menisivät kahdestaan, voisin mennä joogaan. Vai kaipaisimmeko ulos koko porukka? Pyykit laitan ihan kohta pyörimään, ai niin, peru kirjakerhon kirja. Sisko odottanee puhelua, onkohan se jo päässyt töistä. Ylettyisinkö tuohon aa-mun lehteen, voisin silmäillä sen loppuun tässä samalla. Suuta kuivaa, taitaa olla välipalan paikka äidilläkin. Tuo päätyseinä on kyllä pakko maalata ihan pian. Kirjastoauto tulee tänään. Saammekohan sen päiväkotipaikan, entä jos se on liian kaukana? Puolitoistavuotisneuvola pitää varata tällä viikolla! Ja missähän välissä ehtisin kampaajalle, onkohan mies huomannut jo harmaani?
Tuo tuossa, täysin onnellisena. Katsoo välillä silmiini, toinen käsi sormeilee kaulakoruani. Sanon, että isi tulee kohta. Poika irrottaa hetkeksi, osoittaa päättäväisesti eteiseen, tän tän! Ja jatkaa. Kohta riisun toimistovaatteet. Ja käyn vessassa. Mutta ei ihan vielä. Ole pieni siinä. Ollaan vielä hetki hiljaa.
P.M.
Jl:n kommenttiin vastaan sen verran, että juu-u, olen tosi tyytyväinen, jo siitä että niin moni on innostunut kirjoittamaan :-) Kun tein tutkimussuunnitelmaaa, en ollut varma edes siitä innostaako tämä ketään muuta kuin minua itseäni.
VastaaPoistaMielenkiinnolla olen lukenut kuvauksia, mutta en halua kommentoida niitä nyt tässä vaiheessa, enkä yksittäisiä tekstejä varmaan muutenkaan, paitsi esimerkinomaisesti ehkä sitten siellä varsinaisessa gradussa.
Kiva kuulla, Minni. Musta taas tuntui (ja tuntuu) hyvältä kommentoida, kun kaikkien tekstit ovat niin upeita ihan näin projektin alkuvaiheessakin jo. Muille tiedoksi, että Minni siis yv:sti mulle kysellessäni vastasikin, että voimme myös keskustella täällä kommenteissa näistä kirjoituksista tai niiden herättämistä tunteista yms.
VastaaPoistaKuuntelen kuulumisia ja mietin mitä pientä itse sanoisin. Vilja venkoaa äitinsä sylissä ja hamuaa hiukan, äiti vilkaisee häntä ja raottaa imetyspaitaansa. Ei inahdustakaan, vauva sulaa syliin ja rauhoittuu, rentoutuu, on niin kiinni elämässään ettei edes tiedä sitä. Keskilattialla tekee nuori äiti Nännimäestä käsitöitä, vauva ei tyytynyt rintaan vaan taisi olla vaippa märkänä. Kuivana ja masu lämpimänä vauva mönkii punkee, isoa palloa tutkii.
VastaaPoistaMuistan häivähdyksen verran sen itsensä viisaaksi nostaneen äänensävyä: katsoo parikuisen esikoisen nuoria vanhempia, sanoo ettei vauvaa pitäisi pissavaippa häiritä. Ja toinen viisas sanomassa, että lapsentahtisuus on jo mennyt liian pitkälle, ajatella hän on nähnyt jo viisiviikkoisen tunkemassa rintaa pois, kun ei aina jaksa! Nykyajan äidit... Nuoret äidit... Kyllä sitä vain on parempi äiti kun on hiukan vanhemmaksi kasvanut.
Perkele minä kiroaisin päin naamaa jos en niin kohtelias olisi ja jos menneessä voisin vierailla. Minä selvisin heidän avustaan huolimatta ja heitä paremminkin: minä osaan varoa mestariksi kivettymistä, vaikka lapsia olisi liuta ja kirjatietoa pää pullollaan.
Nautin näistä äideistä ja näistä vauvoista toistensa rakkauksina. Minun rakkauteni ovat jo kasvaneet, enkä rikki räsähtäneessä elämässäni enää tiedä, vieläkö rintaani hamuaa pikkuinen. Mietin milloin jo käännyn pois, milloin ylitsevuotava hedelmällisyys alkaa olla liikaa, särkeä sydäntä enemmän kuin hoitaa sitä.
Ei minulle mitään ihmeempiä kuulu, sitä tavallista arkea. Joko siirrytään asiaan?
Onpa mukavaa, että voi myös kommentoida näitä kirjoituksia. Tosi ihania kuvauksia, jokainen. Ne ovat jonkun toisen kokemuksia, mutta silti niin tutun oloisia, koska on itse kokenut samoja tunteita ja hetkiä. Erityisesti kuitenin kiehtovat kuvaukset taaperoista, minulle kun se on vieraampi maailma, aiemmin kun imetykset ovat päättyneet ennen vuoden ikää tai juuri siinä sen paikkeilla.
VastaaPoistaNyt olen sen edessä, että imetys jatkuu vielä yli yksivuotiaanakin - en tiedä minne asti, aikarajaa ei ole asetettu- ja tuo toimistosta kotiin palaavan äidin kuvaus on todella realistinen ja mahtava. Voin kuvitella, että syksyllä meillä on juuri tuollaista, kun pitäisi palata töihin. Nämä tarinat voivat varmasti toimia kannustimena monelle! Olen iloinen, että löysin tämän blogin ja sanataideryhmän.
Joo, todellakin, kiitos jl:lle että kommentointi-asia nousi esille. En tosiaan huomannut erikseen mainita, että toki saa toisten kirjoituksia kommentoida täällä! Se on suorastaan toivottavaa:)
VastaaPoistaMymmeli: kiva, että löysit tänne. Mitä enemmän ja keskustelevampaa porukkaa, sitä enemmän blogista voi olla iloa ja hyötyä(kin).
On hyvin pimeää, herään kun poika potkii kylkeäni. Herätyskello loistaa punaisena: 02.15. Niin vähän vasta, vieressäni kuitenkin heilutaan ja pian kuuluu itkun parahdus. Taasko? Huokaan, nostan yötoppiani, möngin lähemmäs vauvaa. Poika heiluttaa päätään ja hamuaa tissiä suuhunsa, pian alkaakin imeä. Nukahdan saman tien. Havahdun hetken kuluttua hereille, poika irrottaa otteensa napsauttaen ja kääntää tyytyväisenä kylkeä. Nostan päätäni ja kurkistan yöpöydän suuntaan; punaiset numerot välkkyvät 03.15. Taas on oltu tunti tuttina, tai turvana. Ihan miten asian itse tahtoo ilmaista. Vedän paidan alas ja nukahdan. Aamulla neuvolassa kysytään, kuinka monta kertaa yössä poika heräilee… Jaa-a. En edes halua tietää.
VastaaPoista-Tiina-
Nyt juuri istun tietokoneen äärellä, niinkuin satoja kertoja ennenkin pojan nukkuessa päiväuniaan. Haen vertaistukea täältä ja taaperoimetyslistalta!
VastaaPoistaNiinpä!Taas hän herää ja huutaa sängyssä äiti anna tituliini!!! Taas tuntuu, että eikö mulla ole mitään muuta elämää ja silti se on niin hellyttävän ihanaa! SAAN olla kotona ja antaa tituliinia!
Miksei se nuku, nukkuis ny vaikka kolme tuntii, että saisi aikaa omille ajatuksille. No tuhannennen kerran poika kömpii syliin, tissi suuhun ja taas jatkuu uni äidin sylissä! Yhdellä kädellä kirjoitan tätäkin tekstiä lapsen 2v5kk tuhistessa vasemmalla rinnalla! Käsi puutuu, ei millään malttais nousta ja kohta on kuitenkin pakko nostaa lapsi sänkyynsä, meidän yhteiseen tietysti! On tämä ihanaa ja pitää äidin niin herkillä koko ajan!
Tässä lyhyt päivätuokio!
Terkuin pieni talo ja vanha äiti
Ulkona on satanut lunta. On niin valoisaa, vaikka aamuyön tunteja on vain vähän vasta kulunut. Lumen öisessä kirkkaudessa näen pienet levolliset kasvosi. Nukut nyt, mutta et kauaa. Olet niin kaunis, hauras, mutta voimakas. Rakas pieni aarteeni. Pian alat heiluttamaan itseäsi levottomana. Kääntyilet ja potkit jaloillasi. Ähiset, ehkä itketkin hiukan ja samalla hamuilet rintaa suuhusi. Vedän pienen kehosi kiinni omaani, otan sinut peittoni alle kainaloon ja sinä nappaat rinnanpään suuhusi ahnaana. Huokaiset ja alat imemään vatsaasi minun maitoa, äitisi maitoa. Tunnen imusi voimakkuuden rinnassani, se saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Nänni karkaa suustasi ja hamuat sen unessa takaisin toisella kädellä avustaen. Minä silitän päätäsi ja annan suukon päälaellesi. Vedän samalla nenääni hiuksiesi tuoksua pitkien hiustesi kutittaessa kasvojani. Minun poikani, sydämeni pakahtuu rakkaudestani sinuun. Tuhiset ja huokaat, kohta olet imenyt tarpeeksi ja heittäydyt selällesi unia jatkamaan. Minä peittelen sinut osaksi omalla peitollani, osaksi sinun peitolla. Äitisi lämpö lohduttaa sinua unessa ja sinun lämpösi auttaa minua jaksamaan. Katson kelloa, se on kaksi yöllä. Olet imenyt jo kolmesti yön aikana. Käännyn toiselle kyljelle lepuuttamaan kipeää selkääni ja tunnen jalkasi selkääni vasten. Ne ovat jo levottomat. Jos hyvin käy, ehdin nukkua tunninkin ennen seuraavaa imetystä.
VastaaPoistaViimeiset yöimetystarinat antavat kyllä imetykselle realistisemman kuvan kuin oma pieni tunnelmanhaku.. Noinhan se oikeasti meni, paljon heräilyjä ja kellonkatsomisia (Kiitos Tiina ja Johanna muistutuksesta)! Kuten jo sanoin, niin aika on hionut kaikki terävät kulmat myös yöimetyksestä, en minä enää muistanut ahtaita kääntymisiä sängyssä ja välillä ilkeitäkin potkuja selässä.
VastaaPoistaKatja
Makaat lattialla lelujesi keskellä selälläsi. Tutkiskelet lelua. Huomaat minut ja alat kitistä. Itku kiihtyy, kun en heti otakaan syliin. "Tissiä! Etkö ymmärrä?"
VastaaPoistaItku rauhoittuu kitinäksi, kun nostan sinut syliini. Siirrymme sohvalle ja alan asetella tyynyä ja imetystyynyä. Kitinä hieman kiihtyy, kun harson asettelu kestää. Malttamattomana haukkaat puseron läpi. Jutustelen sinulle rauhallisesti, vaikka hieman pelottaa.
Imaiset rinnan heti suuhusi sen nähdessäsi. Asettelen meidät parempaan asentoon, mutta se ei sinua häiritse. Silmäilen tuttia tai jotain muuta purtavaa lähettyville ja jännitän vähän.
Kihelmöinti on rauhoittunut. Samoin imutahtisi. Pelkoni puolestaan lisääntyvät. Tarjoan helistintä. Irrotat otteesi, puret helistintä hetken ja etsit taas rinnan. Jännitän. Taas tauko, kun äänteet on saatava ilmoille. Helistin ei kelpaa, vaan palaat rinnalle. Pelottaa vähän ja tarkkailen imemistä. Hermostuttaa.
Pidät imutaukoja minun kauhukseni. Ajattelen, että nyt riittää. Jatkan silti vielä hetken, sitten en enää kestä pelkoani. Protestoit päätöstäni, mutta en halua tulla purruksi. Seuraavalla kerralla saat olla rinnalla pitempään. Kipukauhu on hieman laantunut onnistuneen imetyksen jälkeen.
Katja, näihin öihin mahtuu NIIN paljon, myös noita sinun kuvaamia tunnelmahetkiä. Kuten joku jo kirjoittikin, mahtavaa kun saa lukea näin erilaisia ja silti jotenkin tutuntuntuisia kirjoituksia.
VastaaPoista-Tiina
Kirjoitus löytyy blogistani kattimus.vuodatus.net. Ehdin sentään kirjoittaakin vauvan nukkuessa :)
VastaaPoistaMarika
Ihana imetystilannekertomus, Marika, ihan aloin nauraa tietokoneen ääressä kun luin. Todella kaunis kuvaus tandemimetyksestä - ja niin hyödyllistä on tuoda tämäkin yleiseen tietoisuuteen. Itseäni hiukan harmittaa, että pitkien ikäerojen ihmisenä en ole "saanut" tandemimettää...
VastaaPoistaItselläni tuli valittua kirjoituksen kohteeksi mukava, ehkä idyllinenkin imetystilanne, mutta olen Katjan kanssa samaa mieltä, että hyvä kun muistutitte yöimetysten ajoittaisesta raskaudesta myös. Itse en vieläkään neuvolassa vastaisi kunnolla kysymykseen "heräileekö lapsi yöllä", vaan kuten ennenkin samaan kysymykseen, nauraisin (defenssimekanismi) vastaukseksi jotain "nukkuu yönsä läpi viimeistään rippikoulussa/armeijassa tms".
Sellaista vain mietin, että onko tekstien määrää per kirjoittaja rajattu? Eli jos sattuisi innostumaan vaikka pari tekstiä kirjoittamaan jostain aiheesta, onko se ok?
VastaaPoistaMymmeli: jos intoa piisaa niin mikäs siinä, toki voi kirjoittaa niin monta juttua kuin irtoaa:) Blogi on nimenomaan (myös) inspiraatioblogi.
VastaaPoistaKehittelen juuri ensi viikolle uutta tehtävää, toivottavasti se innostuttaa yhtä paljon kuin kakkostehtävä, joka kirvoitti mukavan monta tekstiä.
tehtävä blogissani kirjoitettuna.
VastaaPoistaMinä silitän hahtuvaisia hiuksiasi,
VastaaPoistasinä täytät vatsaasi siinä sylissäni maaten.
Minä otan pienen kätesi käteeni,
sinä puristat sormeani vastaukseksi.
Minä vain olen ja katson sinua hetki hetken jälkeen,
sinä katsot minua tummilla silmilläsi.
Minä tunnen oloni tärkeäksi ja onnelliseksi,
sinä olet saanut itsesi kylläiseksi.
Minä silitän pehmeää poskeasi pyyhkien valuneet maidot pois,
sinä hymyilet kuin pieni aurinko.
Imettänyt olen vaikka missä, mutta otan kuvattavaksi tilanteen kotona. Poika on nyt vuoden ja menevä vesseli joten imettäminenkin on muuttunut haasteellisemmaksi, kuten varman tekstistäkin sen huomaa.
VastaaPoistaIstun nojatuolissa. Vasen jalkani on oikean alla, koukussa. Oikea jalkani suorana ja sen päällä tyyny. Oikea käteni on lapsen pään alla, lapsi imee oikeaa rintaa. Vasen käteni pitää lasta sylissä, pepun alta. Lapsen jalat roikkuvat nojatuolin kaiteen ylitse rentoina. Hänen oikea kätensä koskettelee hellästi vasempaa nänniäni. Vasemmalla kädellä hän pitelee kiinni oikeasta rinnasta.
Poika imee ahnaasti, tuntuu ettei hän välillä edes hengitä. Välillä katselemme toisiamme silmiin. Tilanne on rauhallinen ja miellyttävä. Olo on lämmin kummallakin. Tätä voisi jatkua pidempäänkin. Mutta ei. Aina aikansa imettyään ahnain vedoin tilanne muuttuu. Poika nousee istuvaan asentoon imemään. Koitan saada häntä makaamaan uudelleen, vaan ei siitä koskaan tule mitään. Hän tahtoo nähdä isänsä. Rinta suussa, yleensä istuvassa asennossa, molemmin käsin rinnasta kiinni pidellen hän esittää isälleen maailman leveimmän hymyn! Silmät nauravat, suu on korviin asti ja voisi vannoa että jos lapsi osaisi sano, hän sanoisi: ”katso isi, minulla on tissi!”.
Jos tähän koitan imettämistä lopettaa, laittaen paidan rinnan päälle, poika repii paidan ylös vaatien lisää maitoa. Tuntuu että imettämistä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, pojan mielestä. Itsestä se, että hän imee istuallaan, tuntuu jotenkin omituiselle. En tiedä miksi näin. Onneksi olen saanut tästäkin sen kommentin, että eräs äiti, noin 1,5v pojan imeminen on ihan samanlaista! Se lohduttaa ja paljon.
Outi
” Äitii! Se haluu maitoo! ” Vanhempi lapseni huutaa vaikka en oikeastaan ole kovin kaukana. Minäkin kuulin kyllä että se, eli poikani haluaa maitoa. Maitokitinä on helppo tunnistaa. Oikeastaan minun pitäisi ehtiä laittaa nämä tiskit koneeseen. Miksi meillä on kaikenlaisia roskia lattialla?
VastaaPoistaHuuto yltyy ja nostan pojan syliini. Anna, anna. Lapseni rupeaa heti innokkaasti imemään ja nipistelemään ihoani kynsien välissään. Välillä hän potkii, heiluu ja puhisee.Poika painaa nenänsä kiinni rintaani ja hengittää tuoksua sisäänsä. Syötyään hetken aikaa lapseni lopettaa imemisen ja ihmettelee nänniä silmät kierossa.
Hän haluaa tuntea minut kaikilla aisteillaan. Pitää minut tiukasti lähellään. Joskus on vaikea antautua toisen käytettäväksi kun on niin paljon asioita joita pitäisi tehdä, ajatuksia joita haluaisi ajatella. Olen kärsimätön, en malttaisi pysähtyä.
Lopetettuaan imemisen poika plopsauttaa itsensä kuuluvasti irti nännistäni ja suo minulle leveän nelihampaisen hymyn. Silitän pehmeää tukkaa ja kadun heti itsekkyyttäni. Sudenpentuni kiemurtelee kuitenkin jo kärsimättömänä sylissäni ja päästän hänet konttaamaan lattialle. Katson poikani määrätietoista kulkua kohti avonaista astianpesukonetta ja tunnen jo nyt haikeutta, luopumisen tuskaa.
E.P