Imetyskirjoituskilpailu

Älkää antako näiden väliroiskausujeni häiritä kirjoitusrauhaanne, kakkostehtävää saa kirjoittaa ja tehdä, ykköstäkin. Mikään ei lopu, mikään ei mene kiinni, kaikki pysyy täällä luettavana ja koettavana.

***

Imetyksestä on kirjoitettu myös Kakpslussan ja Imetyksen tuki ry:n imetystarinakilpailun innoittamana. Gradun sanataideryhmän alkamisen ajoittuminen juuri kilpailun tulosten julkaistamisen kynnykselle oli silkka sattuma. Pyörittelin gradun aihetta jo viime keväänä maisteriopintojen hakupapereissa, parin muun aiheen mukana, mutta lopullisesti innostuin siitä vasta viime syksynä. Imetyksen tuki ry:n tiedotteessa kirjoituskipailusta todetaan:

Imetyksen tuki ry:n kirjoituskilpailuun saapui yhteensä 194 tekstiä lapsen hetkistä rinnalla. Runot ja tarinat todistavat, että imetys on paljon enemmän kuin ihmislajin biologiaa. Kukaan ei imetä lasta terveysvalistuksen vuoksi, vaan vauvan suloisen tuhinan innostamana. Hälyyttävästi puolet tarinoista purki surua ja vihaa siitä, että imetys loppui kipuun ja yksinäisyyteen.

Varsinkin pettymyksen tarinat ovat kertomuksia vieraasta maasta, josta ei mitään arvannut etukäteen. Jälkeen päin on vain kysymyksiä: miksi kukaan ei nähnyt hätäämme, miksi kukaan ei osannut vastata? Satunnaisesti vaihtelevat imetysohjauksen käytännöt ja terveydenhuollon säästökuurit välittyvät näistä surun tarinoista. Oman pettymyksensä lisäksi äitien on kannettava taakkaa siitä, että tahdosta ja omasta yrityksestä huolimatta imetyksen loputtua jo alkutaipaleeseen, heidän äitiytensä kyseenalaistetaan.

Tässä tulee esiin myös imetyksestä kirjoittamisen ongelmallisuus: imetystukiäitinä minua tietysti huolettaisi lukea tekstejä, jotka kertovat pettymyksestä ja surusta, mutta kirjoittamisen opiskelijana minua kiinnostaa, miten pettymyksestä ja surusta voisi saada muillekin kuin imettäville äideille avautuvaa kaunokirjallisuutta.

Osallistuin kilpailuun toki itsekin, pärjäämättä, eli ei se imetyksestä kolahduttavasti kirjoittaminen niin helppoa ole kokeneellekaan kirjoittajalle. Minulle vaikean kilpailuun kirjoittamisesta teki sen ohjeistus kirjoittaa tyylillisesti vapaasti, mutta silti tosielämään pohjautuvasti. Sopivan näkökulman ja tarkennuksen valinta sekä fiiliksen ja tiedon suhde osoittautui hyvin hankalaksi, jolloin vaarana on lipsahtaa tahattomasti propagandan puolelle.