Eräässä porukassa oli puhetta kielen valtasuhteista, onko niitä ja miten ne ilmenevät. Keskustelun aikana nousi esiin ns. äippä-yöppäri-päikkäri-kieli naisten käyttämänä jolle miesten maailmasta löydettiin vertailukohdaksi ammattiin tai harrastuksiin liittyvä lyhennekieli, esim. sijoittajat puhuvat possasta, noksusta ja nassesta. Kumpi on uskottavampaa vai eikö kumpainenkaan ole? Miksi? Koetteko, että vauvoista, lapsista ja imetyksestä on puhuttava toisille äideille tietyllä tavalla ja erotatteko myös kirjoitetun kielen ja tyylin kohdalla jotain rajoituksia tai ennakko-odotuksia?
Tehtävänäsi on pohtia ja kommentoida kielen ja tyylin merkitystä imetyksestä kirjoitettaessa
ja/tai
kirjoittaa joko
1) ylisöpö-disneymäisen hempeä - jossa pikkulinnut sirkuttavat päiden yläpuolella - imetysruno tai lyhyt kuvaus
2) asiallinen, karu, karski imetysruno tai lyhyt kuvaus.
Nyt saa liioitella ja pistää omiaan!
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Tehtävä 4: kieli ja tyyli
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämähän muuttuu aina vaan mielenkiintoisemmaksi ;) . Ensimmäinen raapaisuni tähän tehtävään löytyy blogista, ja suunnittelen raapivani vielä lisää.
VastaaPoistaTäytyy kyllä myöntää, etten ole ollenkaan kuullut tällaista kieltä. Tai ainakaan piirit, missä liikun eivät tällaista erityiskieltä harrasta. Ainoa sana, mikä mieleeni tulee on SYNNÄRI eli synnytyslaitos. Tosin en itse sitä käytä.
VastaaPoistaUskon kyllä, että ehkä joissakin paikoissa riittävän tuttujen ihmisten parissa on tietty tyyli puhua imettämisestä ja lapsista. Ehkä itse en kuulu tai liiku tällaisissa piireissä. Syynä lienee se, että muutimme tälle paikkakunnalle töidemme perässä ja suuri joukko ystäviä jäi edelliselle kotipaikkakunnallemme. Täällä ei tule oltua niin paljoa vauvallisten kanssa, mitä kotipuolessa.
Outi
Mielenkiintoista.
VastaaPoistaKyllähän kieli aina ilmentää valtasuhteita tietyllä tapaa, on myös tietynlainen "miesten" ja "naisten" kieli. Itse olen ollut huvittunut siitä, että ainakin itselleni (miehisestä) työmaailmasta tutut akronyymit ovat jossain määrin löytäneet tiensä myös äitikeskusteluihin. Etenkin kansainvälisillä äitifoorumeilla viljellään dynaamisen kuuloisia lyhenteitä hyvin pehmeistäkin asioista (esim. TTC = trying to conceive, DH = dear husband, NIP = nursing in public jne.) Tavallaan siis se perinteinen äitiyskieli, joka ulkopuolisen silmin saattaa just olla sitä "äippä-päikkäri-synnäri" -lässytystä, onkin saatu kuulostamaan tosi tekniseltä ja professionellilta. Hauska ilmiö, itseäni ainakin on kovasti huvittanut tuo, oikein en vaan tiedä mitä mieltä olla. Tavallaan pidän tuollaista rajojen rikkomista ihan hauskana ja tarpeellisenakin ilmiönä, tavallaan taas mielestäni olisi ihan hellyttävää jos äideillä olisi joku sellainen oma "lässytyskielensä".
Mä olen miettinyt tuota "äitikieltä" paljon. Muistan, miten se ärsytti aivan tavattomasti, silloin kun vielä oli lapsettomuudesta kärsivä uranainen. Pahimpia ilmaisuja olivat minusta "pikku kakkonen" ja kaikki taapero- alkuiset jutut.
VastaaPoistaNyt olen kääntänyt kelkkaani, enkä vain siksi että minulla on oma lapsi. Ajattelen, että me naiset olemme toisillemme julmia, jos tietoisesti valitsemme naureskelun tälle kielelle, jota käytämme, kun puhumme suurimmasta elämänmuutoksestamme. Ei kai "äitikieli" voi lähtökohtaisesti olla yhtään naurettavampaa tai ällömpää kuin "bisneskieli" - molemmat ovat syntyneet tarpeeseen ja kertovat siitä, miten asioita koemme ja käsittelemme.
"äippä" en itse osaa oikein olla, mutta ylpeä taaperoimettäjä kuitenkin. Ja nyt se "pikku kakkonen" alkaa täyttää mieltä niin kovasti, etten osaa yökkäillä sillekään:)
P.M
Olen niin innostunut runoilemaan, etten tiedä, milloin ehdin pohtimaan tyyliä - aikomus kyllä on niin tehdä. Mielenkiintoisia huomioita muilla, erityisesti nuo akronyymit. Mutta lisää runoja siis blogissani, siis edellisten eilen ilmoitettujen lisäksi.
VastaaPoistaÄidin rakkautta uhkuva kumpu on tuolle pienelle palleroiselle, suloiselle nuppusuulle
VastaaPoistakaikki, koko kevättä valaiseva maailma ja tuo koko universumi pysähtyy, kun tuo ylivertaisen mahlan lähde virittyy, pienet sähköiset viestit kulkevat äidin vuorten huipuilta sinne missä ihme tapahtuu,
pienet tulimuurahaiset juoksevat äidin mittaamattomissa syvyyksissä ja niin vaisto valmistaa tämän vitamiinikeiton, tuon herkkyyttä helisevän kumisevan vasken joka venyttää vauvan jalat, täyttää pulleat reidet, pingottaa vatsan lämpimäksi ja saa kuuluviin rytmikkäät nielaisut.
Se on niin hillitöntä että se pitäisi kieltää.
Niin suloinen vauva ja kasvaa hyvin! Rasti suoritettu, pullantuoksu esitetty. Alkaa totinen työ.
VastaaPoistaMies ruokkii lapsen. Kysyy, eikö lapsellekin voisi antaa, mutta näytän hintavertailun. Ei kannata, kyllä se sen ymmärtää.
Alkuun myyn maitoa kaksi litraa päivässä. Kun maitokeittiö alkaa ihmetellä määrää, täytyy vähentää hiukan. 30 euroa päivässä verotonta on sentään jotain.
Sitten löytyvät parhaat markkinat. Isot miehet ostamassa kuvat ja tuotteen, sana kiirii, on kuulemma makeaa. Täytyy ehtiä joka päivä postiin. Käyn vuorotellen kaupungin postikonttoreissa, jokaisessa vakioasiakas. Ulkomaanpostituskin on helppoa kun sen osaa. Pikkuhousuja en sentään viitsi postitella.
Maitoa on tosi kätevä lypsää tietokoneen äärellä. Samalla voi tilata lapselle nettikaupoista vaatteet oikein vimosen päälle.
Vielä lisäys omaan kommenttiini. Tuli mieleen, että tietyllä tapaa tietoinen "äiteilyn" kielen omaksuminen voi olla ja varmasti onkin osoitus joukkoon kuulumisesta, tapa luoda rajaa "meidän" ja "muiden" välille, oman vanhan ja uuden identiteetin välille.
VastaaPoistaNo tule sitten
VastaaPoistakun kerran vingut
palvelua
arpinen rinta
ryppyinen nänni
ahnas suu
maito heruu
pistelee
ärräpäitä mielessäni
katso vaan ettet pure
kyllä on helppoa kuitenkin
en minä pulloja pesisi
enkä hevin lopeta
vaikka kuiviin imisit
Peiton alle me äidit hiivimme, avaamme liivimme.
VastaaPoistaVaimennamme vaativat itkut, tarjoamme makeat litkut.
Imettävä äiti, mämmä ja nänni. Loiskuvat lammikot, nauravat silmät,
lommolla posket, imien innosta puhkuen.
Mitäs sitten vaikka patja on pilalla ja kohta kärpäslätkä tissin tilalla.
Minä en olisi jaksanut nousta pulloja lämmittämään.
Hyvä lapsi,
VastaaPoistaimurefleksisi toimii, ja aivolisäkkeeni vastaa siihen suotuisasti. Sekä prolaktiinin että oksitosiinin määrä on moitteeton, joten kolostrumia erittyy. Mekonium poistunee pian.
Oksitosiinia tosiaan tuntuu riittävän, sillä siunaan hetkeä, jolloin coitus interruptuksen jäädessä epätäydelliseksi prematuurin ejakulaation takia tapahtui fertilisaatio.
Äiti
Ei kukaan ole seppä syntyessään, sanoi sairaalan yökätilö ja toi kapalon viereeni.
VastaaPoistaSiitä vaan, anna mennä, työ tekijäänsä opettaa. Lapsesi tarvitsee ruokaa, ei tässä mitään itkuja tarvita. Lopeta tuo, hyvä nainen. On tässä maailmassa ennenkin synnytetty kokonainen vuorokausi. Eikä tässä mitään kelloja katsella ja kysellä haluaisiko tuore äiti kenties nukkua. Tissi vaan esille ja vauvalle ruokaa. Et nyt kyllä heittele kirveitä kaivoon tai rukkasia seinään, alkumetreillähän vielä olet. Soita kelloa kun vauva on lopettanut, kapaloidaan hänet sitten uudestaan. -- Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, ja vauvan tissille.
ps. Minusta äitiyden askareet, imetyskin, usein verhotaan ja linkitetään yleisiin kansanperinteisiin sekä lähipiirin historiaan ja tapoihin. Kun luin Minnin ohjeen tähän tehtävään, niin vanhat sanonnat vain rupesivat pyörimään päässäni, oikeastaan ilman mitään päämäärää.
Viidessadas aamuyö. Karjut taas. Tiedän, hiljenet vain yhdellä tavalla. Seinän takana lähiö jatkaa nukkumistaan.
VastaaPoistaTule sitten, valmiiksihan tässä ollaan virkapuvussa. Voisipa sanoa puolikuut, mutta ei, hernepussit ne siinä valmiina sinua ruokkimaan. Tai lohduttamaan. Tai mitä nyt ikinä, viihdyttämään?
Hiki kihelmöi kainaloissa ja tissien alla. Menen isommalle mutkalle, jotta te kaksi elämäni miestä mahtuisitte paremmin. Rakko kuin täysi vesi-ilmapallo, mutta jos nyt nousen, huudat niin että maailma räjähtää. Minun tärykalvoni.
Ei se ihan nälkäänsä taida syödä. Tissi vaihtuu, ihan kuin pingistä katsoisi. Käytetty, ruumiini on käytetty. Koko ajan tarjolla, aina läsnä. Mikä siitä on minun, minun? Kohta nousee virkanainen ja kuuntelee kahdeksan tuntia toisten huolia, ratkaisee ja määrää. Toisten elämästä.
Vieressä kuorsaa se, jonka kanssa tämä on aikaan saatu.
Ihmettelen, kuinka niitä toisia lapsia tulee.
P.M
Aamuyön hämärässä silkkiposkesi tulee lähelle rintaani. Pikku linnunpoikani, oma karitsani. Mikä on valvoessa, kun aamun ensi säteet kurkistavat verhon takaa, valaisten pienen maailmamme. Ihmeemme!
VastaaPoistaPikku vatsasi paisuu pullolleen, minun maitoni täyttää sinut jälleen kerran. Sormeilen hiuskiehkuroitasi, silitän pehmeää käsivarttasi. Katsot minuun syvän tietäväisillä silmilläsi. Kiitos äiti, kiitos kun annat minulle elämän. Kiitos lapseni, kiitos samoin.
P.M.
Herään klo 6.30. Sinä rääyt pinnasängyssä kuin hyeena etkä suostu rauhottumaan. Ilmeisesti haluat kainaloon (potkimaan jalkani mustelmille) ja tissille, vaikka mielummin oltaisiin isäsi kanssa nukuttu vielä tunti, tai edes vartti. Vieressä venytät kaulaasi ja hyökkäät rintaan kiinni. Ai perhana ettet voinut tälläkään kertaa odottaa edes sekuntia, että ote olisi ollut kohdallaan. Nänni on tulessa, mutta siitähän sinä et välitä pätkääkään. Kiittämätön...
VastaaPoistaViime yön imetysmuisteloissa syntyi runo:
VastaaPoistaRäkä poskella mulla ja sulla
Voi miksi et tahdo sä rinnalle tulla?
Raikaa kumpaisenkin parku ja itku
Vääntääkö sun vatsaa? Onko pahaa maitolitku?
Minä taidan olla suihkutissinen nainen
Kun vauvani kakka on vaahtoa vainen