Tällä viikolla gradun teoriapuoleen liittyvät kiireet tulivat väliin enkä ole ehtinyt miettiä sopivaa tehtävää... tuntuisi väärältä heittää se ihan lonkalta kun te olette juuri pääseet noin hyvään vauhtiin. Olen ällistyneenä lukenut juttujanne, ne ovat todella hienoja, sekä tutkimuksen kannalta että ihan teksteinä. Wau!
Otetaan siis väliin jotain erilaista, mutta joka kuitenkin liittyy aiheeseen, ja edelleen, myös graduuni. Kirjoittamisen oppiaineessa on näet tapana tehdä kaksiosainen gradu, normaali tieteellinen gradu ja taiteellinen osio, ja minun taiteellinen työni tulee olemaan näytelmäteksti. Olen ajatellut sitä monologina, koska se lähti sanaleikki-idean pohjalta, Vaginamonologeja --> Tissimononologit, mutta voi olla että teksti vaatii useamman esittäjän. Halusin saada tiet. ja tait. työt kohtaamaan tai edes limittymään, joten tuntui luontevalta jatkaa imetystarinoista tissitarinoihin (hih). En aio tietenkään koko tekstiä rakentaa tisseistä kirjoittamisen varaan, mutta tissien avittamana voin tarkastella naisen elämää aika monelta kantilta.
Tämän viikon tehtävä on pohtia mitä rinnat merkitsevät teille? Erityisen mielelläni kuulisin juttuja, sattumuksia ja anekdootteja tisseihin liittyen, ihan miltä ajalta ja millaisia vain. Nyt ei siis tarvitse erityisesti miettiä imetystä.
Ja varoituksen sana: aion härskisti varastaa ja jatkojalostaa kaikki mieltä kutkuttavat jutut osaksi näytelmääni.
PS. Tiedän, että kaikki eivät pidä tissi-sanasta. Jos näin on, korvatkaa vapaasti sana mieleisellänne.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Daisarit, ne rauhasta muistuttaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan ensimmäisenä tuli tuosta Minnin Post scriptumista mieleen, että ei se tissi-sana niin kauhean huono voi olla, kun sitä käyttävät myös suomenruotsalaiset. Asun kaksikielisellä paikkakunnalla ja käyn myös pääsääntöisesti ruotsia puhuvien perhekahvilassa ja huomasin, että äidit puhuivat siellä rinnoista käyttäen sanaa "tissarna" joka on siis ihan suomen kielen tissi sanasta lähtöisin. Ruotsissa eivät ymmärtäisi mistä on kyse.
VastaaPoistaTeininä ajattelin että tän on pakko olla sairas vitsi. Ei sitä muuten ihmisellä olisi pikkuruisia rintoja, mutta valtavia nännipihoja. Aivan älyttömän epäsuhtaisen näköistä. Ihan hiiiiirveetä. Tosin siihen mennessä kun miespuolisilta tuli kommenttia pienistä tisseistä, osasin jo silmät pyöreinä ihmetellä, että mikäs vika näissä. Just kauniisti käteen sopivat.
VastaaPoistaRaskausaika turvotti rintoja ja kasvavan mahan kera rinnat näyttivät sopusuhtaisemmilta. Näteiltä jopa. Maidon nousu repi rinnat arville, mutta mitä siitä. Raskauden kroppaan jättämät kilotkaan eivät tuntuneet paljoilta, kun rinnat olivat kasvaneet samaa myötä ja kroppa oli sopusuhtainen. Imetyksen lopuilla innokas tissiliivimyyjä raahasi pukukoppiin ja teki järkyttävän havainnon. Että koko on nykyään mukamas D, eikä enää lähelläkään pikkuista beetä. Hämmästyin.
Olen nyt kaksi ja puoli vuotta ollut jatkuvasti raskaana, imettänyt tai molempia. Toinen rintaruokittava syntyy reilun kuukauden sisään, joten putki jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Tissiliivejä en käytä kuin pakosta. Käly kerran huolestui ja uhkaili roikkuvilla rinnoilla. Lupasin, että jos alkaa pahasti häiritä elämää, niin heitän sitten olan yli ne pois tieltä. Tosin jos äitiini tulen, niin imetyksen loputtua ei tarvitse sellaista pelätä. Ennemminkin niinpäin, ettei sellaiset rusinat liiveillä mitään tekisikään.
Kaduilta kuultu tai jostain luettu, mutta ei todellakaan itsekeksitty:
VastaaPoistaMiten kolme kiloa läskiä saadaan näyttämään hyvältä?
- Laitetaan siihen nänni.
Katja
Katjan nänninistutusvitsistä olen kuullut parikin versiota, mutta perusidea on sama: rasvasta tulee kaunista kun siihen laitetaan nänni. :D
VastaaPoistaMinulle rinnat ovat koko ikäni olleet ainut tai lähes ainut kaunis asia kropassani. Ylipainosta ja huonosta ihosta koin alemmuutta, mutta rinnoistani en koskaan. Käytin (käytän) niitä härskisti hyväkseni ja korostin niitä, mikä vielä isorintaisemmalta siskoltani kirvoitti vähemmän mairittelevia kommentteja, mutta hänpä ei kai ole koskaan tullut sinuiksi rintojensa kanssa. Rakastan anteliaita kaula-aukkoja, ja vaikka tatuointini paikalla (rintavaon yläpuolella) on suurempikin merkitys, en voi kieltää, etteikö se myös kutkuttaisi noin visuaalisesti. ;)
Ennen raskautta kuppikokoni oli DD, maidonnousun jälkeen tursusin G-kupista ulos. Nyt olen vakiintunut F-kuppiin, eikä painonpudotus näytä mitenkään hirveästi pienentävän rintoja. Saa nähdä, mitä käy imetyksen lopetuksen jälkeen. En varmaan osaisi ollakaan jos kovasti kutistuisivat, kun olen niin vahvasti orientoitunut olemaan Isorintainen Nainen.
Kolmas lapsemme (poika, mutta se lienee ;) sivuseikka) sai viimeiset imuttelunsa noin puolitoistavuotiaana. Erityinen suhde rintoihin, tai tisseihin, kuten niitä meilläkin useimmiten kutsutaan, jäi. Hän käy vielä yli viisivuotiaanakin välillä taputtelemassa tissejäni, joskus muuten vaan, ja joskus saadakseen huomioni. Kerran hän on myös kommentoinut jonkun toisen rintoja. Eräät ystävät olivat ensimmäistä kertaa yhdessä meillä käymässä. Tuo ystävä, joka nykyään on äiti itsekin, on kovin lapsirakas ja silloisesta nelivuotiaasta kolmosestamme tuli hänen kanssaan ylimmät ystävät. Jossain vaiheessa kolmonen sitten taputti ystävän rintamusta ja totesi ”sulla on ihanat tissit”. Mutkattomana naisena ja kasvatusalan ammattilaisena ystävä ei hämmentynyt vaan kertoi tapauksen minulle nauraen.
VastaaPoistaVälillä vauvankaipuu iskee. Silloin raavin, näpertelen ja aivan kaivelen rintojen ihoa. Revin pinseteillä ihokarvoja nännipihasta ja avaan uudelleen ja uudelleen mustapäät, kirjavat arvet, hikiset ihopoimut. Hyvä näillä olisi hoivata ja imettää.
VastaaPoistaSynnytän ihon sisään kasvaneita kiemuraisia mustia pitkiä rintojen karvoja.
Heti paikalla tulee mieleen eräs keltaisen lehdistön taannoinen otsikko: POVIPOMMIN SILIKONIRINTA RÄJÄHTI.
VastaaPoistaNykyään, imetyksen kokeneena, länsimaisten miesten tissihinku tuntuu muuten tyystin naurettavalta.
H
Mikä oli vuoden 2004 isoin mediavahinko Amerikassa ? Janet Jacksonin tissin vilautus Super Bowlin jatkoajalla. CBS sai siltä istumalta yli puoli miljoonaa närkästynyttä valitusta. Siis yksi tissikin voi liikuttaa niin montaa..
VastaaPoistaTämä tuli heti mieleen viimeisen kommentin, keltaisen lehdistön uutisen, innoittamana.
Osui silmiini tälläinen blogikirjoitus:
VastaaPoistahttp://aviomiehentunnustukset.blogspot.com/2008/04/tissi-vai-persemiehi.html
Mitä rinnat merkitsevät minulle?
VastaaPoistaEivät rinnat ole naiseuden mittari, mutta pienirintaisena teininä asia oli arka. Kateellisena katselin isorintaisempia kavereita ja kadehdin toisten rintavarustuksia ;o) Iän karttuessa olen oppinut hyväksymään rintani juuri sellaisina kuin ne ovat, ei erityisen suurina, mutta ne ovat osa minua, juuri sellaisinaan. Tärkeää on ollut myös oman aviomiehen suhtautumineen minuun, että arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen ja kehunut, niin minua kuin rintojanikin, juuri sopiviksi, täydellisiksi.
Olen imettänyt kaksi lasta, kolmas imetettävä on kohta myös maailmassa ja odotan jo imetyksen tuomaa läheisyyttä ja eipä se rintojen kasvu maidon noustessa pahitteeksikaan ole =D Äidiksi tulo ja imetys ovat muuttaneet tottakai minua ihmisenä, mutta myös suhtautumistani rintoihini. Sillä ei enää ole oikeastaan merkitystä, että imetyksien jälkeen rinnat ovat tyhjät ja muistuttavat enemmän mäyräkoiran korvia, odotettavissa on, ettei kolmannen imetyksen jälkeen tilanne ole sen parempi. Olen silloin kuitenkin kolmen lapsen äiti, kolme lasta imettänyt äiti, sen kuuluukin näkyä kropassani ja olemuksessani. En ole enää se teini-ikäinen..
Ah, jl:n kertomuksesta tuli mieleen yksi aivan loistava sattumus:
VastaaPoistaOlin käymässä tuttavalla, heillä on 2,5-vuotias poika. Mulla oli päälläni pitkähihainen paita ja sen päällä vielä liivi, joka oli kiinni, eli tissit eivät missään tapauksessa olleet mitenkään "tyrkyllä". Poika touhuili siinä omiaan (omani oli huitelemassa lainatun leluauton kanssa toisella puolella asuntoa), ja yhtäkkiä tuli viereen, painoi päänsä mun rinnoille ja sanoi "aaaai..." Ja sitten äkkiä äidin luokse turvaan.
Mulla ei ole mitään käsitystä kuinka kauan tuota poikaa on imetetty, eikä se mielestäni koskaan ole nähnyt minua imettämässä omaa poikaani. Jokin niissä tisseissä kuitenkin oli, kun niitä noin hellästi piti käynä paijaamassa. :D
Heh, meidän poika siinä suunnilleen 1v9kk iässä eräänä päivänä löysi omat "tissinsä" ja niissä riitti ihmettelyä. Koko perheen kera olimme olohuoneessa ja yllytin miehen nostamaan paitansa, kun äitin ja pojan tissit oli jo syynätty, että entäs ne iskän tissit. Poika pysähtyi hämmentyneenä tuijottamaan miehen rintamusta ja ilmeestä näki lapsen ajattelevan, että mitkä ihmeen tissit. Ei tuossa mitään ole.
VastaaPoistaOdotusaikana katsellessani kuvia imettävistä äideistä lehdissä, IT-listan sivuilla, perhevalmennuksen imetysvideolla ja ihan missä vain mieleeni jäi pysyvästi yksi kantava teema: kaikkialla ja joka paikassa pientä vauvaa imetti isorintainen nainen. Rehevä äitihahmo, jonka vähintään D-kupin rinnat ovat maidosta pingottuneet.
VastaaPoistaMinulle, kaiken ikääni pienistä rinnoistani alemmuudentunnetta tunteneelle, tällaiseen "kuvastoon" törmääminen oli hämmentävää. Olin jo kuullut ja lukenut moneen kertaan, että imetys on vaikeaa eikä onnistu kaikilta. Epävarmuuteni vain kasvoi. Kyllä kai rintojen koollakin nyt jotakin merkitystä asiassa olisi? Todennäköisyys, että pystyisin imettämään, vaikutti minimaaliselta. Eihän näin pienistä rinnoista varmaan edes tulisi maitoa! Jos se olisi mahdollista, varmasti siitä olisi jotain kuviakin nähtävillä jossain.
Kaksi vuotta on kulunut ja olen imettänyt kaksi lasta isoiksi ja terveiksi. Täysimettänyt kuusi kuukautta, taaperoimettänyt, tandemimettänyt. Muistellessani moisia pelkoja hymy karkaa väkisinkin huulille. Lasten (ja ihanan puolisonkin, tietty) kautta rintani ovat tulleet minulle todella rakkaiksi. Niillä on tarkoitukseksa, jonka näen joka päivä konkreettisesti silmien edessä.
Mutta oikeasti, ihan yleisen suvaitsevaisuuden ja tajunnan laajentamisen nimissä kaipailisin kyllä (sekä ihan vaan samojen kompleksien kanssa painivien odottajien tueksi) siihen "imetyskuvastoon" kuvia myös muunkinlaisista tisseistä kuin niistä, joita jo tarpeeksi muutenkin näkee kadunvarsilla. Ettei ylläpidettäisi myyttiä, että se kuppikoko jotenkin korreloi imetyksen onnistumiseen....
Minulla on ollut tissit, rinnat ja tisut. Tissejäni vihaan, rinnoista olen ylpeä ja tisujani rakastan. Kuinka vihaankaan tuota sanaa: Tissi. ”On sulla tissit kasvanut”, ”on sulla isot tissit tissit, tissit, tissit..." Minulle tissi merkitsee sopimattomia kommentteja, arvostelua ja koskettamista. Minulla alkoi tissien kasvu tosi aikaisin: siinä vaiheessa kun muut tytöt leikkivät nukeilla, minä harjoittelin terveyssiteen ja toppirintaliivien käyttöä. Ala-asteella tietysti pojat olivat kovin kiinnostuneita puskureistani. Kuudennella luokalla teimme luokkaretken Ruotsiin ja laivan hississä aikuiset miehet kärttivät lupaa kokeilla minun ja kaverini tissejä. Minä en antanut, kaverini antoi. Sukujuhlissakin Tissit ovat saaneet suuren roolin. Yksissä juhlissa isoenoni kommentoi minusta kovaan ääneen, että tuon on pakko olla Markun (isäni) tyttö, kun sillä on niin isot tissit! Toisissa sukujuhlissa kummitätini mies tarttui tisseihini kiinni, koska ”täytyyhän niitä kokeilla, kun ne on kasvanut niin paljon”. Ja kun suutuin tästä kopeloinnista, tuli toinen tätini siihen paikalle valistamaan, että kyllä minunkin pitää pikkuhiljaa tottua siihen, että tissejäni kopeloidaan. Kaikkien naisien tissejä kopeloidaan, se kuuluu naisen elämään. Olin tätini mielestä liian herkkänahkainen.
VastaaPoistaVihasin pieniä kipeitä herneitäni, kun perhetuttumme puristeli niitä kotisohvallaan kokeillen, ovatko kasvaneet. Ja voi kun vihasin niitä herneitä vanhempieni myhäillessä vieressä ”kasvaneet ovat juu”. Murrosiässä vihasin koko lapsuuteni ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhrina niitä vitun tissejä! Kun en uskaltanut toteuttaa suunnitelmaani leikata niitä pois keittiöveitsellä, yritin kuihduttaa ne olemattomiin lopettamalla syömisen. Minä kuihduin kyllä, tissit eivät.
Minulla on nykyään rinnat. Ne ovat kauniit ja niistä olen ylpeä. Rintani ovat aikuisen naisen kookkaat rinnat ja kauniilla tavalla seksikkäät. Minun rintani ovat miehestäni upeat, pehmeät, vaaleat, huumaavat. Rintani ovat nyt imetyksen myötä kokeneet huippuhetkensä; niistä on tullut myös tisut. Tisut ovat ihanat, ne ovat täydelliset. Vihdoinkin minulla on elämässäni tisujeni kanssa hetki, jolloin mikään niissä ei ole rumaa. Ei edes silloin, kun kahvilassa imetän lastani ja niitä tuijotetaan. Lapseni innostus rinnoillani saa minut tuntemaan itseni täydeksi. Kokonaiseksi, naiseksi ja ennen kaikkea äidiksi. Siitä tissejään vihaavasta pikkutytöstä ei ole oikeastaan mitään jäljellä, muuta kuin vaimeita arpia jossain syvällä. Nyt kuljen rinta pystyssä maidosta kuohkeina ja ylväinä, ja paidanrinnus maitotahroissa.
P.S. tätini oli kyllä väärässä; yksikään mies ei aikuisiässäni kosketellut ilman lupaani rintojani. Varmasti osaksi siksi, että sellaisella kopeloinnilla on yleisesti hyväksytty nimi: seksuaalinen häirintä.
Olen oikeastaan ollut aina "perustyytyväinen" rintoihini ( tisseistä tulee aina mieleen palindromi: Tissit
VastaaPoistatosi isot tissit) ja ne ovat toimineet hyvin myös imetyksessä. Imetyksen myötä rinnoista on tullut enemmän julkista omaisuutta, maidontuotantoa voidaan kysellä tai arvostella imetettävän lapsen kokoa yms. Kun tulimme sairaalasta kotiin esikoisemme kanssa soitti mummini heti meille ja kyseli tietoja imetyksestäni. Hän kertoi itse olleensa kovin "runsasmaitoinen" ja kertoi vielä loppuun kansanviisauden että "laiha lehmä lypsää paremmin kuin lihava".
Viime perjantaina tulleessa elokuvassa Bad Boys 2 oli tissiviittaus aiheeseen liittyen, vaikka muuten sitä ei tosiaankaan olisi kannattanut katsoa. Toinen poliisi sanoi sille toiselle Will Smithin esittämälle jotenkin niin, että äitisi on tainnut jättää sinut ilman tissiä, kun olet tuollainen, jonka jälkeen WS:n esittämä otti pultit ja rähjäsi, että sai olla viimeinen kerta, kun puhut äidistäni ja tisseistä. Jotain sinne päin. On vaikea muistaa, kun en heti kirjoittanut muistiin.
VastaaPoistaMinäkään en ennen oman lapsen saamista tykännyt tissi-sanasta yhtään, vaikkei niin kurjia kokemuksia siihen liittyen olekaan kuin johannalla. Mutta jotenkin vaan sana tissi tuntui rivolta ja sopimattomalta. Vuosien varrella, joskus ekan ja neljännen lapsen imetyksen välillä se on alkanut tuntua ihan ok:lta. Tosin tisu kuulostaa kyllä kauniimmalta, kuopuksen kanssa puhun mämmästä (tosin tarkoittaa enemmän maitoa kuin maidon lähdettä) ja asiatekstiin kirjoitan mieluiten rinta.
Vielä lisäyksenä edelliseen, että elokuvassa käytetty englanninkielinen sana oli "tit".
VastaaPoistaMietin tätä kysymystä mieheni kanssa koko perheen kylvyssä tänään. Ensin keskustelimme yleisesti siitä, miten tyytyväisiä/tyytymättömiä naiset ovat omaan kroppaansa. Ja tulimme siihen tulokseen, että jokainen nainen ei ole koskaan riittävän tyytyväinen itseensä! Eikä tisseihinsä.
VastaaPoistaItselläni joskus nuorempana tissit olivat ensin olemattomat. Sitten tuli murrosiän alku ja tissit olivat liian pienet. Sitten ne alkoivat kasvaa. Vertasimme niitä tyttökavereiden kanssa joskus ala-asteella keskenämme ja jotkut olivat tyytyväisiä, osa ei. Ja huomasimme että tissit ovat erikoisia, näköisiä, eri muotoisia. Tämä oli varmaan sitä murrosiän tuomaa ihmetystä. Silloin kuvitteli että se on ohimenevää, mutta tissien kasvaessa on vieläkin myönnettävä katselevansa yleisissä tiloissa tissejä.
Yläasteen aikoihin tissit olivat omasta mielestä suhkot sopivat. Sitten painoa tuli lisää suruun syömisen muuta ja kohta kuppikoko oli niin iso, että nirska-hartiaseutua pakotti päivittäin. Se oli todella rankkaa, varsinkin fyysisesti. Kipujen halusin loppuvan, mietin jo ihan oikeasti pienennysleikkausta, mutta laihduttamalla kuppikoko putosi tähän missä se nyt on. Kukaan nainen ei siis varmasti ole koskaan tyytyväinen tisseihinsä!
Tissien merkitys on varmasti samalla lailla koon erilaisuuden mukaan erilainen eri ihmisille. Itselle tissit eivät oikeastaan koskaan ole olleet tärkeät. Jos niin voisi sanoa. Ovathan ne tietyllä lailla naiseuden merkki. Mutta katoavathan nekin ja muuttavat muotoa elämän aikana. Ehkä tähän mielipiteeseen vaikuttaa se, että aika läheinen ihminen kuoli rintasyöpään menetettyään molemmat tissinsä. Itselle tissin/tissien menetys ei juuri nyt tunnu pahalle, voisi niistä luopuakkin. Ehkä tämä tunne siksi, että olen aika poikamainen jo harrastustenkin puolesta (metsästän ja kuulun hirviporukkaan missä on 16 miestä + minä). Ehkä päällimmäinen tissien merkitys tulee mieleen juuri lapsen syöttämisenä. Ei niinkään muissa tarkoituksissa. Miehien leikkikaluinakin niitä voisi käyttää, muttei se ole kuitenkaan niin konkreettinen asia kuin lapsen ruokkiminen.
Ehkä poikamaisuuden takia tunnen välillä, että tissit ovat vain tiellä, pakolliset roikkuvaiset, elämää hankaloittamassa. Ikävintä on ainakin itselleni se, kun joutuu ostamaan uusia liivejä entisten sopimattomuuden tai rikkimenemisen takia. Tosin inhoan muutakin sovittamista, mutta rintaliivien sovittaminen on vihoviimeisintä! Hikisenä pienessä kopissa epäsopivien liivien kanssa ei ainakaan itselleni ole mikään unelmapaikka! Ennemmin olisin missä tahansa muualla.
Eli vastaus siihen, mitä rinnat merkitsevät minulle on se, että ne ovat välttämätön paha ja lapsien ruokkimisväline.
Outi
Miten rinnoista tuli tissit?
VastaaPoistaEnnen lapsia päätin että minulla ei koskaan tule olemaan TISSEJÄ, ainoastaan RINNAT. Tissi-sana kuulosti korvissani alentavalta. No, imetyksen myötä olen saanut tissit. Meillä annetaan tissimaitoa, ja poika itkee tissin perään. Isosisko 3v. sanoi taannoin että ”äidillä on semmoiset isot tissimaidot ja mulla vaan tällaiset pienet. Isällä ei ole ollenkaan tissimaitoja, sen pitäis valmaan ostaa ne kaupasta”. Siinä sitten pidettiin pieni biologian oppitunti aiheesta ”tytöt ja tissit”.
Vaikka itselläni on ollut kaikenmaailman ulkonäkökomplekseja, rintoihini olen ollut aina melko tyytyväinen. Jossain vaiheessa, kilpaurheilun ollessa kuumimmillaan, rintani tuntuivat liian isoilta ja yritin litistää niitä kaikin keinoin sinne muiden urheilijatyttöjen A-kokoon, en onnistunut. Ne vain hölskyivät juostessa ja minä lisäsin toppikerroksia, jotta hytkyntä loppuisi. Urheilun loputtua ja muutaman kilon kartuttua huomasin ravintolassa miesten tuijottavan rintojani. Ahdisti, kun rintojani tervehdettiin silmien sijaan.
Kun tulin raskaaksi ensimmäistä kertaa, ensimmäinen oire oli kivikovat ja järjettömän kipeät, pinkeät rinnat. Seuraava muistikuva rinnoista tuleekin synnytyksen jälkeen. Olin tullut kotiin, maito nousi ja rinnoista tuli ”Pamelat”: jättimäisen isot, ihan kuin silikonitissit. Se oli niin järisyttävä näky, että kieltäydyin katsomasta peiliin seuraavien viikkojen ajan. Onneksi tilanne tasaantui, niin ulkonäöllisesti kuin maitomäärällisestikin. Aloin puhua tissimaidosta ja tarjosin vauvalle tissiä. Tissit eivät olleet enää seksuaalisesti värittyneet kapistukset vaan vauvan lohtu ja lämpö ja rakkaus.
Ensimmäisen imetyksen jälkeen tisseistäni tuli aika lurppanat. Kiinteistä palloista ei ollut tietoakaan. Miehen mielestä ne olivat silti hyvät. Tulin uudelleen raskaaksi, ja sillä tiellä olen. Pelolla odotan miltä tissini näyttävät kun lopetan pikkuveljen imetyksen. Onneksi kaupoissa on hyvin topattuja liivejä, joilla ajokoirankorvista tehdään t-paitakelpoiset pallukat. Tisseistä tulee taas rinnat, kunhan maitobaari sulkeutuu. Tissit kun ovat vauvan, rinnat isin ilona.
-tiina-
KIITOS, sain paljon hyödyllisiä näkökulmia aiheeseen! Monipuolisia tissitarinoita: eri kokoisten rintojen kasvutarinoita (henk. ja fyys.), huumoria, tissejä julkisuudessa, traumaattisia, huvittavia ja liikuttavia juttuja, rintojen merkityksestä miehelle ja lapsille jne. jne.
VastaaPoistaTämä tehtävänanto taitaa olla jo umpeutunut, mutta haluan kirjoittaa nämä hiljattain sattuneen episodin mieleeni tuomat ajatukset itselleni terapeuttisena kokemuksena.
VastaaPoista-
Jokin aikaa sitten imetin lastani äitini läsnäollessa, joka ei ole nähnyt rintojani sitten teini-iän jälkeen paljaina. Hän toi lasta syliini, kun istuin jo valmiina sohvalla imetyspaidan ja rintsikoiden luukut auki repsottaen. Katse mittaili minua ja pysähtyi hämmästyneenä.
"Sulla on näppy tossa tississä!?" Arvosteleva, hiukan huolestunut katse osui rintaani, johon pienokaiseni haukkasi kiinni kuin pikkulintu.
Tunsin itseni nöyryytetyksi, painoin katseeni alas ja silittelin vauvani tukkaa. Sisälläni kiehui, aivan kuin minut olisi riisuttu alasti. "Niin on", sanoin.
"Onko se ollut kauan siinä?"
"Varmaan kymmenen-viisitoista vuotta."
"Onko sitä koskaan tutkittu mikä se on?" äitini kumartui lähemmäksi.
"Ihan tavallinen luomi", sanoin kylmästi ja purin hampaita yhteen. Pidättelin itkua. Jälleen kerran olin aseeton, arvostelun kohde. Kasvojeni eteen oli läimäytetty totuus, jonka olin jo vuosien saatossa ehtinyt unohtaa: rintani eivät olleet normaalit standardirinnat, sellaiset kuin muilla.
Minun rintani olivat pienet, karvaiset ja täynnä luomia. Häpeä oli painunut minuun. Sinkkuna, ilman miestä eläessäni käytin suuren osan ajastani ja rahoistani toiveeseen olla "normaali". Kymmeniä kertoja ravasin laser- ja valoimpulssihoidoissa - turhaan. Ostelin toinen toistaan topatumpia rintaliivejä saadakseni "normaalin" sivuprofiilin. Olin menestynyt ja onnellinen, mutta illalla yksinäisyydessä itkin murheesta. Miten minun rinnoistani voisi koskaan olla mihinkään?
Sitten kaikki muuttui. Elämääni astui mies ja hänen myötään lapsia. He kaikki ovat saaneet nauttia rinnoistani täydellisesti, antaumuksella ja pitkään. Heille jokaiselle rintani ovat olleet unelmien täyttymys, kauneinta maailmassa. Ottamalla minut ja rintani osaksi elämäänsä he ovat eheyttäneet minua, tehneet minusta sinut itseni kanssa, tehneet rajoja rikkovista rinnoistani sen täydelliste, kauniiden rintojen kuvan.
Kyllä, äiti, rintani eivät vastaa stereotyyppisiä käsityksiä. Silti olen nainen ja rintani ilahduttavat päivittäin ihanaa miestä ja ihania lapsia. Heille ne ja minä olemme koko maailma, kaikkien kaikkeus, ja minä olen vahva ja kaunis.
Tissi on kipeä. Tuo joka niin hyvin on ruokkinut vauvaa onkin nyt kamalan huolen aihe. Ongelma. Olen ollut tosi kipeä, en tiedä olenko koskaan ollutkaan näin kipeä. Ja nyt kun kuume on poissa ja olo parantunut, on tissi vieläkin tukossa, ei aukea. Minä olen koittanut jos jonkinlaista keinoa, asentoa, lämpöä, lypsyä, lääkettä, ei mitään apua. Pelottaa jo, mikähän paise siitä tulee. Kertovat vielä kuinka jollain ei parantunut, punkteerattiin, avattiin, valuteltiin märkää. Voi kun ei olisi koko tissiä!
VastaaPoistaViikko sitten oli ihana imettää, kaikki meni niin hyvin. Nyt jokainen imetys on akrobatiaa, runnomista, kaurapussia epätoivoista toivomista, itkua ja pelkoa. Heräisi nyt syömään taas, ja voi kun ei heräisi, en jaksaisi ajatella enää koko tissiä!
Erotiikka on kaukana tulehtuneesta maitorauhasesta.