Joskus pelkkä esimerkki, esillä ja saatavilla oleminen, auttaa, kuten tästä erään äidin kirjoittamasta kirjeestä ystävälle voi päätellä.
***
Olen ollut onnekas kun ystäväpiirissäni imetykseen on pääasiassa
suhtauduttu hyvänä, tärkeänä ja terveenä asiana. Mutta sinun vaikutuksesi minun imetysajatuksiini on ehkä kuitenkin ollut tärkein. Sinä olit ensimmäisiä jotka lähipiirissäni saivat lapsia, enkä ollut sitä ennen juuri ajatellut koko imettämistä, tai nähnyt kenenkään imettävän. Saatoin ehkä hätkähtääkin kun ensimmäistä kertaa kuulin kuinka isoa lasta vielä imetät, tai jopa vaivautua kun kesällä portaalla istuen annoit lapselle paljasta rintaa ohimennen paidanhelman alta. Sinä et kuitenkaan koskaan tyrkyttänyt hyväätarkoittavia neuvoja, joita raskausaikana sain jos jonkinlaisia siitä alkaen miten vauva kannattaa pian opettaa juomaan korvike kylmänäkin että syöttäminen on helppoa missä vain. Sinä käskit minua ottamaan imetysasioista selvää, sanoit että saan sen onnistumaan kyllä. Paidassasi taisi joskus lukea "lehmänmaito on vasikoita varten", mutta et sinä niin minulle koskaan sanonut.
Niinpä minä sitten luin ja odotin, kasvatin masuani. Näin julki-imetyksiä ja piiloon meneviä imettäjiä, pullorumbaa, tissiraivareita, tiheitä imuja ja lisämaidon mittailuja. Onnistumisia ja pettymyksiä, hyvää tarkoittavia ja hyvää tekeviäkin neuvoja, kipeitä luopumisia. Ja jossain kauniina kuvana kesäpäivänä syliin istahtavan lapsen joka imaisee välipalat nopsasti paidanhelman alta.
Niin sitten tuli vauva, ihanat imetykset, liian pitkät maratonit, väsyttävät tiheät imut, onnellinen hyvin kasvava vauva, helppo ja kätevä imetys, väsyttävä ja vaikea imetys, muttei korvikepurkkia ollenkaan, ei yhtään edes varalle. Tuli pitkä imetys, enkä onneksi enää ollutkaan ollenkaan yksin nostaessani taaperoni jälkiruokatissille. Tuli onneksi monta muutakin joiden kanssa saattoi puhua imetyksestä, mutkattomasti ja
luonnollisena asiana.
Kiitos siis sinulle, kiitos mutkattomasta suhtautumisesta, siitä ettet tehnyt suurta ja vaikeaa numeroa, mutta kehotit ottamaan selvää ja valoit ensimmäisen uskon. Niin minulle pitikin sanoa, ei neuvoa liikaa vaan herättää mielenkiinto ja antaa päätös itselle.
Onnea ja pitkää imetystä siis kolmantesi kanssa, saatanpa kysellä vielä jotain tandemista tai muusta eteen tulevasta!
vanha opiskelukaverisi
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Kirje ystävälle
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei!
VastaaPoistaOlipa koskettava tarinanpoikanen. Tuosta juolahti mieleen oman ystäväpiirini imetykset ja imettämättä jättämiset. Äkkisestään laskettuna 10 lapsen, iältään sen n 6kk-2v, äideistä aika harva on pystynyt tai halunnut imettää lastaan. Toiset ovat imettäneet sen alle 3kk, vai itseni lisäksi kaksi lasta (toinen n 6kk ja toinen 2vkoa vanhempi kuin oma poikamme eli 1v) saavat vielä rintamaitoa. Yksi äiti ei halunnut ollenkaan imettää! Harmi sinänsä.
Mutta se, mikä eniten kosketti itseäni oli se, että pitäisi nopeasti opettaa pulloon, että olisi helpompi imettää. Eikös se rinta kulje lapsen mukana aika usein, ellei isä ole lapsen kanssa liikkeellä? Oikean lämpöisenä, oikeat ravintoaineet mukanaan ja helposti saatavilla. Ainakin meillä helposti saatavilla, senkuin vain kaivaa paidan alta ja imee.
Itselle sattui viikko sitten sellainen, ollessamme vauvajumpassa, että emme kerenneet yhden toisen lapsen ja hänen isänsä kanssa bussiin. Tämä tyttö on iältään myöskin 2 vkoa poikaamme vanhempi ja häntä ei ole täysimetetty kuin 2kk ja 3kk ikäisenä imetys on loppunut koska maitoa ei enää äidiltään tullut. Kuljemme siis samalla bussilla. Menimme siis takaisin jumppatalolle, minä vaihdoin vaipan ja isä alkoi antaa lapselleen hedelmäsosetta. Ajattelin minäkin, että kohta poikamme väsyy, joten annampa maitoa. Kaivoin siinä sitten rinnan esille, lapsen rinnalle, ihan niinkuin ennenkin. Isä katsoi meitä hetken ja totesi:
"voi kun olisi meilläkin tuo syöminen noin helppoa!"
Se kommentti pelasti kyllä päiväni ja antoi arvon imettämiselle!
Outi
Kirje sekä Outin kommentti herätti ajatuksia. Imetys, kaikkien muiden äitiyden myötä tulevien asioiden myötä, tuntuu olevan aika tulenarka juttu myös minun ystäväpiirissäni. Ilmassa on vertailua sekä kannustusta ja puolustelua suuntaan ja toiseen.
VastaaPoistaÄidin ja anopin mielipiteille voi vielä nauraa, ja heidän käytöstään puolustella aikojen muuttumisella. Mutta kun kyseessä on samanikäiset, samantaustaiset, pitkän linjan ystävykset, niin asioiden puinti menee jo astetta monimutkaisemmaksi. Ja ehkä juuri siksi, että imetys/ei-imetys on kuitenkin äärettömän henkilökohtainen, yksityinen asia. Kyseessä on paitsi vauvan ruoka, niin myös äidin persoona. Paljonhan tapetilla keskusteluissa on juuri äitien syyllistäminen tiettyjen valintojen takia. Siksi parhaidenkin ystävien on joskus helpompi olla asioista hiljaa kuin keskustella. Vaikka kuinka olisi asiaa..
Katja