Pala purtavaksi, kuva koottavaksi

Kun nyt tällä määritellyn muodon tiellä valmiiksi ollaan, tutustukaa myös kuvarunoihin, joissa teksti muodostaa kuvion tai runo on yhdistelmä kuvaa ja tekstiä. En pyydä teitä tekemään kuvarunoja, koska kuvarunon esillepano kommenttilaatikossa ei onnistu, mutta kellä on välineet ja taitoa, saa tietysti tehdä, linkitän niihin mielelläni tai lisään kuvana sivuille.

Esimerkkejä erityisesti digitaalisista kuvarunoista löytyy nokturno.org-sivustolta. Valkoiseen tilaan ja mustiin kirjaimiin perustuvaa kuvarunoa edustavat ainakin monet Satu Kaikkosen kuvarunot, mm. kuvarunoja 1 ja kuvarunoja 2 -sivun runo kivi hengittää perhosen.

5. tehtävä: japanilaisia runomittoja

Joitain runoja kommenttilaatikossa onkin jo vilahdellut ja jl oli innostunut kirjoittamaan blogissaan Virtaavat ajatukset japanilaisia haikuja ja tankoja, melkein kuin tulevaa aavistaen.

Tehtävänä on kirjoittaa imetysaiheinen haiku tai tanka.

Haiku noudattaa tavukaavaa 5-7-5. Perinteiset kolmiriviset haikurunot liittyvät luontoon, mutta tässä harjoituksessa vaatimusta ei tarvitse orjallisesti noudattaa. Käytä apuna haikueditoria, jos tavuttaminen tuntuu hankalalta.

rintojen pehmeys
maidon makea tuoksu
lapseni nukkuu

Tanka on pidempi, 5-7-5-7-7. Perinteinen tanka ilmaisee tunteita, esimerkiksi kaipausta. Wikipedian artikkelista löytyy lisää vinkkejä tankarunon rakentamiseen.

Daisarit, ne rauhasta muistuttaa

Tällä viikolla gradun teoriapuoleen liittyvät kiireet tulivat väliin enkä ole ehtinyt miettiä sopivaa tehtävää... tuntuisi väärältä heittää se ihan lonkalta kun te olette juuri pääseet noin hyvään vauhtiin. Olen ällistyneenä lukenut juttujanne, ne ovat todella hienoja, sekä tutkimuksen kannalta että ihan teksteinä. Wau!

Otetaan siis väliin jotain erilaista, mutta joka kuitenkin liittyy aiheeseen, ja edelleen, myös graduuni. Kirjoittamisen oppiaineessa on näet tapana tehdä kaksiosainen gradu, normaali tieteellinen gradu ja taiteellinen osio, ja minun taiteellinen työni tulee olemaan näytelmäteksti. Olen ajatellut sitä monologina, koska se lähti sanaleikki-idean pohjalta, Vaginamonologeja --> Tissimononologit, mutta voi olla että teksti vaatii useamman esittäjän. Halusin saada tiet. ja tait. työt kohtaamaan tai edes limittymään, joten tuntui luontevalta jatkaa imetystarinoista tissitarinoihin (hih). En aio tietenkään koko tekstiä rakentaa tisseistä kirjoittamisen varaan, mutta tissien avittamana voin tarkastella naisen elämää aika monelta kantilta.

Tämän viikon tehtävä on pohtia mitä rinnat merkitsevät teille? Erityisen mielelläni kuulisin juttuja, sattumuksia ja anekdootteja tisseihin liittyen, ihan miltä ajalta ja millaisia vain. Nyt ei siis tarvitse erityisesti miettiä imetystä.

Ja varoituksen sana: aion härskisti varastaa ja jatkojalostaa kaikki mieltä kutkuttavat jutut osaksi näytelmääni.

PS. Tiedän, että kaikki eivät pidä tissi-sanasta. Jos näin on, korvatkaa vapaasti sana mieleisellänne.

Kirje ystävälle

Joskus pelkkä esimerkki, esillä ja saatavilla oleminen, auttaa, kuten tästä erään äidin kirjoittamasta kirjeestä ystävälle voi päätellä.

***

Olen ollut onnekas kun ystäväpiirissäni imetykseen on pääasiassa
suhtauduttu hyvänä, tärkeänä ja terveenä asiana. Mutta sinun vaikutuksesi minun imetysajatuksiini on ehkä kuitenkin ollut tärkein. Sinä olit ensimmäisiä jotka lähipiirissäni saivat lapsia, enkä ollut sitä ennen juuri ajatellut koko imettämistä, tai nähnyt kenenkään imettävän. Saatoin ehkä hätkähtääkin kun ensimmäistä kertaa kuulin kuinka isoa lasta vielä imetät, tai jopa vaivautua kun kesällä portaalla istuen annoit lapselle paljasta rintaa ohimennen paidanhelman alta. Sinä et kuitenkaan koskaan tyrkyttänyt hyväätarkoittavia neuvoja, joita raskausaikana sain jos jonkinlaisia siitä alkaen miten vauva kannattaa pian opettaa juomaan korvike kylmänäkin että syöttäminen on helppoa missä vain. Sinä käskit minua ottamaan imetysasioista selvää, sanoit että saan sen onnistumaan kyllä. Paidassasi taisi joskus lukea "lehmänmaito on vasikoita varten", mutta et sinä niin minulle koskaan sanonut.

Niinpä minä sitten luin ja odotin, kasvatin masuani. Näin julki-imetyksiä ja piiloon meneviä imettäjiä, pullorumbaa, tissiraivareita, tiheitä imuja ja lisämaidon mittailuja. Onnistumisia ja pettymyksiä, hyvää tarkoittavia ja hyvää tekeviäkin neuvoja, kipeitä luopumisia. Ja jossain kauniina kuvana kesäpäivänä syliin istahtavan lapsen joka imaisee välipalat nopsasti paidanhelman alta.

Niin sitten tuli vauva, ihanat imetykset, liian pitkät maratonit, väsyttävät tiheät imut, onnellinen hyvin kasvava vauva, helppo ja kätevä imetys, väsyttävä ja vaikea imetys, muttei korvikepurkkia ollenkaan, ei yhtään edes varalle. Tuli pitkä imetys, enkä onneksi enää ollutkaan ollenkaan yksin nostaessani taaperoni jälkiruokatissille. Tuli onneksi monta muutakin joiden kanssa saattoi puhua imetyksestä, mutkattomasti ja
luonnollisena asiana.

Kiitos siis sinulle, kiitos mutkattomasta suhtautumisesta, siitä ettet tehnyt suurta ja vaikeaa numeroa, mutta kehotit ottamaan selvää ja valoit ensimmäisen uskon. Niin minulle pitikin sanoa, ei neuvoa liikaa vaan herättää mielenkiinto ja antaa päätös itselle.

Onnea ja pitkää imetystä siis kolmantesi kanssa, saatanpa kysellä vielä jotain tandemista tai muusta eteen tulevasta!

vanha opiskelukaverisi

Kunniaa ja mainetta

Tämmöinen tipahti ...kukkopilli-blogista, kiitos! Nappulaa on tarkoitus jakaa etiäpäin, muille merkitysbloggaajille.

Mä olen vähän tylsä nyt, en jaksa linkittää, joten jaan namikan kaikille, jotka kokevat oman bloggaamisensa tärkeäksi ja merkitykselliseksi, vaikka "vain" itselleen.

Luin juuri eilen kirjoittamisen terapeuttisuudesta. Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on sanonut että jokainen itku ei ole runo ja jokainen sairaskertomus ei ole romaani. Silti aina joskus
alunperin terapeuttiseksi tarkoitetusta kasvaa itsenäinen taideteos tai ainakin jotain, joka auttaa tai ilahduttaa myös muita.

Tehtävä 4: kieli ja tyyli

Eräässä porukassa oli puhetta kielen valtasuhteista, onko niitä ja miten ne ilmenevät. Keskustelun aikana nousi esiin ns. äippä-yöppäri-päikkäri-kieli naisten käyttämänä jolle miesten maailmasta löydettiin vertailukohdaksi ammattiin tai harrastuksiin liittyvä lyhennekieli, esim. sijoittajat puhuvat possasta, noksusta ja nassesta. Kumpi on uskottavampaa vai eikö kumpainenkaan ole? Miksi? Koetteko, että vauvoista, lapsista ja imetyksestä on puhuttava toisille äideille tietyllä tavalla ja erotatteko myös kirjoitetun kielen ja tyylin kohdalla jotain rajoituksia tai ennakko-odotuksia?

Tehtävänäsi on pohtia ja kommentoida kielen ja tyylin merkitystä imetyksestä kirjoitettaessa

ja/tai

kirjoittaa joko
1) ylisöpö-disneymäisen hempeä - jossa pikkulinnut sirkuttavat päiden yläpuolella - imetysruno tai lyhyt kuvaus
2) asiallinen, karu, karski imetysruno tai lyhyt kuvaus.

Nyt saa liioitella ja pistää omiaan!