Loppu häämöttää. Tästä kaikesta pitäisi vääntää gradu syksyyn mennessä, heinäkuun ja elokuun aikana. Muutama kysymys vielä:
1. Miltä tuntui kirjoittaa imetyksestä?
2. Pitäisikö imetyksestä ylipäätään kirjoittaa enemmän, myös muuta kuin puhtaasti tietotekstiä? Miksi?
Muitakin mietteitä tehtävistä ja kirjoittamisesta voi kirjoittaa, otan kaikki ilolla vastaan.
Kiitos kaikille, jotka kirjoittivat: kaikki auttoivat. Olen edelleen yllättynyt siitä, että niin moni jaksoi loppuun saakka, paneutui ja antoi ajattelemisen aihetta.
Tehtävät ja tekstit jäävät tänne muiden luettavaksi, blogikin saattaa tässä vielä täydentyä, kunhan pääsen kirjoittamisessa kunnon vauhtiin. Teoriat olen tietoisesti jättnyt kirjoittamisen ajaksi taustalle, nyt voisin niitä ja niistä syntyneitä omia ajatuksiani hieman enemmän avata. Valmis gradu ilmestyy tänne luettavaksi toivoakseni syksyllä.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
10. tehtävä: kysymyksiä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1. Imetyksestä kirjoittaminen noin yleensä oli helppoa, vain viimeinen teksti tuottaa tuskaa. Ehkä siinä on kyse arkuudesta tuottaa kaunokirjallista tekstiä, kun edellisestä kerrasta on vuosiavuosia aikaa...
VastaaPoista2. Pitäisi, paljon paljon enemmän. Kaikesta muusta kirjoitetaan paljon (rakkaudesta, kuolemasta, syömisestä, juomisesta, rakastelusta, synnyttämisestä, lastenvaatteista ja whatnot). Faktateksti on aina faktatekstiä ja informatiivisuudestaan huolimatta (vai siitä johtuen?) tylsähköä, fiktiossa taas pääsee leikkimään. Fiktion kautta olisi myös mahdollista tavoittaa ihmisiä enemmän jollain syvemmällä tasolla, luulisin.
Imetyksestä kirjoittaminen oli mukavaa, hauskaa, antoisaa, ajatuksia herättävää. Se oli myös vähän vaikeaa mutta ei kuitenkaan mahdottoman hankalaa. Omiin kokemuksiin pohjautuen oli melko mutkatonta kirjoittaa tyylilajista riippumatta, mutta oikea fiktiivinen tuote oli tuskallisempaa löytää itsestään, tosin se varmaan johtuu myös ihan harjoittelun puutteesta.
VastaaPoistaEhdottomasti imetyksestä pitäisi kirjoittaa enemmän fiktiivisesti, mutta ei pelkkänä omana aiheenaan. Se pitäisi nivoa tavallisiin arjenmakuisiin novelleihin ja romaaneihin mukaan, kuten Fannyn mainitsemat syömiset, juomiset ja rakastelut. Miksi sitä ei ole nivottu moniinkaan teoksiin, johtunee ihan tietämättömyydestä, sillä imetys on jotain yksityistä, jota ihan niin moni ei ole päässyt kokemaan kuin em. muita toimintoja. Mutta jos imetyksestä alettaisiin kirjoittaa enemmän runoja, proosaa, näytelmiä ym. niin sitten sen ehkä kokisi mahdolliseksi aiheeksi yhä useampi kirjailija, joista imetyksen kokeneiden (itse imettäneenä tai vierestä läheltä tukeneena) osuus saattaa hyvinkin olla pienempi kuin koko väestöstä keskimäärin. Eli minun reseptini olisi, että ensin tietoisesti imetysaiheesta kaunokirjallisuutta tuottamaan sen omakohtaisesti kokeneet henkilöt saamaan aihe tunnetuksi ja hyväksytyksi ja siitä seurauksena toivottavasti olisi imetyskuvausten lisääntyminen kirjallisuudessa ylipäänsä.
1. Kirjoittaminen oli kivaa ja rentouttavaa. Aikataulullisesti tuo viimeinen tehtävä vain osui pahaan paikkaan, en millään löytänyt aikaa ja energiaa kaikkien muiden työ- ja kotihommien ohessa, sekä kesäkin oli jo ovella. Erityisesti runoilu oli virkistävää.
VastaaPoista2. Minusta kaikki taas lähtee faktoista. Kirjoitetaanko imetyksestä edes tarpeeksi faktaa ? Asun ulkomailla, jossa imetys on edelleen ekoihmisten hommaa normiväestön silmissä. Täällä uskoisin ainakin faktalla olevan enemmän valtaa kuin fiktiolla, joka usein kohdistuu tunteisiin tai tunnelmiin.
Mutta tottakai, kaikenlainen lähestyminen asiaan on hyvä ;) Olen myös samaa mieltä jl:n kanssa, että imetys on usein äärettömän omakohtainen kokemus, jota moni ei edes halua/osaa jakaa muiden kanssa.
Katja
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista1. Minustakin imetyksestä kirjoittaminen on sinänsä helppoa, teksti vain tuntuu helposti olevan joko latautunut tunteella tai sitten siitä tulee muutoin henkilökohtaista.
VastaaPoistaMinäkään en saanut itsestäni yrityksestä huolimatta irti edelliseen tehtävään mitään, iski rimakauhu. Myös opiskeluihin liittyvä rankka loppurutistus ja muut elämäntilanteesta johtuvat syyt vei mehut, enkä edes ole jaksanut lukea, saati kirjoittaa. Olen pahoillani siitä.
2. Imetyksen pitäisi arkipäiväistyä myös teksteissä. Minulle imetys merkitsee paitsi terveydellisesti lapsen parasta, myös tunnetasolla hyvin voimakkaita asioita, ja sellaisten mielikuvien luominen vaikka jo nuoruudessa lukukokemuksien myötä tytöille (ja pojillekin) voi aiheuttaa ehkä halua saavuttaa samoja elämyksiä. Ajattelisin, että imetystarinoiden lisääntyminen kaunokirjallisuudessa aiheuttaisi tällaista. Tsemppiä gradun kirjoittamiseen!
1. Miltä tuntui kirjoittaa imetyksestä?
VastaaPoistaKirjoittaminen tuntui ainakin itsestä hyvälle. Oli kiva muistella koko imetyksen aikaa lapsosemme syntymästä tähän päivään. Omien kokemusten jakaminen ei ole tähänkään asti ollut itselleni ongelma. Toisten kokemuksia oli kiva lukea. Oppi jotain itsekkin.
Itselle ehkä yllättävää oli se, miten mieskin tahtoi tietyllä lailla osallistua kun kerroin mitä milloinkin piti pohtia. Näki sen miehenkin puolen ja kuuli, mitä mieltä hän on imettämisestä. Niitä keskusteluja tuskin olisi käyty, jos tähän en olisi mukaan lähtenyt. Oli myös kiva huomata miehestäni se, että hänkin mietti tehtäviä. Ja imettämistä. Ei vain siltä lapsen ruuan saanti –kannalta.
2. Pitäisikö imetyksestä ylipäätään kirjoittaa enemmän, myös muuta kuin puhtaasti tietotekstiä? Miksi?
KYLLÄ!
Ihmiset, joille imettäminen ei ole itsestään selvyys eivät ole päässeet kokemaan ehkä niitä helppoja imetyksiä ja toisinpäin. Itse ainakin vieläkin haluaisin enemmän kuulla niistä epäonnistuneista imettämisistä. Että mikä niissä on mennyt pieleen. Mikä on voinut johtaa siihen ettei maito erity (äidin näkökulmasta) ja miksi on ehkä valittu se imettämättömyys vaikka maitoa olisi tullutkin.
Imettäminen on ehkä otettu joissain tilanteissa pakkopullaksi, ollaan haluttu siitä kokonaan luopua ja vaieta. Imettämien ehkä koetaan epäseksikkääksi ja joissain tilanteissa paheksuttavaksi. Mielestäni sen ei pitäisi mennä niin. Itse juttelin äitini kanssa tässä jokin aika sitten ja hän muisti miten olin tuskaillut alussa jos maito ei riittäisikään. Vaikka nämä kokemukset ovatkin äiti-tytär keskusteluja toivoisi joskus sitä muutakin näkökulmaa asioihin kuin oman äidin/anopin näkökulmat noin 30 vuoden takaa.
Moni nuori äiti varmaan miettii alanko imettää vai en –kysymystä. Silloin mielestäni olisi hyvä saada lukea kokemuksia ”käyttäjiltä” eli tässä tapauksessa imettäviltä äideiltä. Vertaistuki monessa muussakin asiassa on tärkeää, miksei myös imettämisessä. Omanikäisiä, samassa tilanteessa olevia kuunnellaan toisella lailla kuin omia vanhempia, saati isovanhempia. En sitä kiellä, etteikö heidänkin juttunsa kiinnostaisi, onhan se elämä ajan saatossa muuttunut.
Miten olisi imettämisen tutkiminen useamman sukupolven näkemyksistä? Itseäni ainakin sellainen kiinnostaisi.
Kiitos mielenkiintoisista kysymyksistä ja onnea graduun!
Outi
Imetyksestä kirjoittaminen oli mukavaa. Useimmat asiat huomasi läpikäyneensä mielessään aiemminkin, mutta oli silti monia seikkoja, jotka olivat ehkä kaivanneetkin sanallistamista. Oli mielenkiintoista (vaikkei pitäisi olla mitenkään yllättävää) huomata, että kirjoittaessaan joutui aika paljon miettimään ilmaisua ja eri lukijaryhmiä. Kirjoittaessa ei halunnut käyttää mitään hiekkalaatikkojargonia vaan puhua yleistajuisesti universaalista ja elämän antavasta asiasta.
VastaaPoistaMainitusta syystä imetyksestä pitäisi varmaankin kirjoittaa enemmän myös muuta kuin puhtaasti tietotekstiä. Sitä kautta imetystä voisi luonnollistaa, kun nyt se tuntuu olevan jotakin tavallisesta sosiaalisesta ympäristöstä eristettyä.
H
Tuli vain mieleeni... sitten kun olet selvinnyt graduhässäkästä niin voisikohan tämän Imetystarinat-blogin saada jäämään elämään tyyliin Runotorstaitai Pakinaperjantai. Ei toki viikoittain mutta esim. noin kerran kuussa annettavalla uudella imetystarinaa kirjoittamaan kannustavalla alustuksella. Alustus voisi sisältää aiheinnoitusta tai tyyliehdotuksia vaihtelevasti. Vai kuulostaako liian työläältä...
VastaaPoistaKiitokset mielipiteistänne! Faktan ja fiktion yhdistäminen imetyskirjoittamisessa ja esim. imtystietämyksen lisäämisen apuvälineenä kiinnostaa itseäni kovasti.
VastaaPoistaMymmelin huomautus mielikuvatasolla vaikuttamisesta kolahti erityisesti. Outin vinkki eri sukupolvien näkemyksistä tulee varmastikin jollain tavalla huomioiduksi gradussa. Alkupäähän tulee osio miten on kirjoitettu kun loppuosa on enemmänkin sen pohdintaa miten voitaisiin kirjoittaa... Ja H, uskon, että minkä tahansa asian sanallistaminen, sanoittaminen, avaa kirjoittajan omia ajatuksia.
JL, pistän idean mieleen. Pahoin pelkään, että kun lähden aineistoa ruoppaamaan, löydän aina vain uusia näkökulmia imetyskirjoittamiseen ja sitten harmittaa, että miksen tuotakaan keksinyt ja tuota... mutta lupaan, että jos näitä idiksiä tulee, ja varsinkin jos ne radikaalisti poikkevat aiemmista, laitan niitä tänne.
Kiitos kaikille gradutsempistä, sitä tarvitaan!
Toisaalta kirjoittaminen oli helppoa, minua itseäni vain vaivaa ylimääräisen ajan puute :/ Viimeisen jätin väliin, kun en kokenut saavani mitään aikaan liian pienessä ajassa.
VastaaPoistaImetyksestä pitäisi ehdottomasti kirjoittaa enemmän. Se on osa elämää, arkea, se on luonnollista ja kaunista. Se voi olla myös vaikeaa, mutta se on etuoikeus, joka yhdistää äitiä ja lasta ainutlaatuisella tavalla.
Voimia gradun kanssa!
Marika
blogista Hulinaa lakeudella