I make milk, what's your superpower?

Valmis gradu

2009-03-26T13:35:00.003+02:00

Ok, gradu "I make milk -what's your superpower?" - Imetyskertomukset ja äitien sanataideverkkoryhmä (avautuu pdf-tiedostona) on nyt kansissa ja valmis kohtaamaan lukijansa. Toivottavasti siitä on iloa sekä teille kirjoittajille että muille lukijoille.

Suuri, lämmin ja nöyrä kiitos kaikille jotka uskalsitte ja halusitte kirjoittaa, te teitte osan gradusta!

Imetyskuvastoa

2009-01-14T11:30:00.004+02:00

Gradu on irronnut räpylästä ja koneelta, nyt on aika irrottaa siitä palasia myös muille.

Gradua tehdessäni törmäsin koko ajan imetyskuvastoon, tässä joitain mielenkiintoisia linkkejä.

Baby Blues -sarjakuvan tuntevat useimmat. Imetystäkin sarjakuvassa käsitellään, ja joitain hauskoja imetysaiheisia strippeja on listattu äitiys- ja imetysvaatteita myyvän Motherwearin blogin kahdessa merkinnässä: osat 1 ja 2. Joulukuun 8. päivän strippi Nice shot! vuodelta 2007 pääsi graduun esimerkiksi.

Hathor the CowGoddess on myös monille tuttu. Gradussa esimerkkikuvana on metka strippi vuodelta 2005, mutta olisin voinut valita myös noin tuhat muuta. Hathor = Heather Cushman-Dowdee tekee äitiydestä ja vanhemmuudesta taidetta ja erityisen aktiivisesti hän on imetyksen asialla. Hänen lehmäjumalatarhahmonsa syntytarina on kerrottu Motherwearin podcastissa .

Kotimaista imetysjumalatar-supersankariaktivistia en löytänyt, mutta imetyksen innoittamaa taidetta kuitenkin. Katja Tukiaisen Nursing Diary -näyttely vuodelta 2005 on nähtävissä myös netissä. Rintapumppu-teos on mukana gradussa, siinä on jotain supersankaritarmaista!

Klassisemmista töistä on tietysti pakko mainita lukuisat Madonna del latte - maalaukset sekä aivan erityisesti ns. Roman charity - maalaukset, joissa tytär imettää sairasta isäänsä. Itseäni viehättävät myös vanhat veistokset, joista jotkut ovat hämmästyttävän eläviä. Kattava läpileikkaus imetysaiheiseen kuvataiteeseen löytyy Ted Greinerin galleriasta. Ted Greinerin Global Breastfeeding -nettisivut ovat myös tutustumisen arvoiset.

Gradussani on poimintoja blogissa julkaistuista imetysaiheisista teksteistä. Sellainen fiilis vähän jäi, että imetyksen sanoittamiselle voisi olla laajempaakin tilausta.

Viittä vaille

2008-12-16T13:00:00.009+02:00

Gradu on käynyt proffan ja ohjaajan luennassa ja sain sen jo pari viikkoa sitten takaisin lähinnä aika lailla pieniä korjailuja varten, tyyliin "lähteet on aakkostettava ja olis kiva jos tuossa mainitsisit jotain siitäkin". Tarkoitus olisi hoidella viilailut vielä tällä viikolla.

Ai niin. Gradussa puhutaan sanataideverkkoryhmästä, tässä blogissa verkkosanataideryhmästä. Itse en nähnyt suurtakaan eroa sanojen välillä, valitsin toisen oikeastaan vain oman kielikorvani perusteella, mutta kun kuuntelin muutamankin eri ihmisen mielipiteitä asiasta, vaihdoin kiltisti etsi ja korjaa -toiminnolla kaikki verkkosanataideryhmät sanataideverkkoryhmiksi, hih. En muuten ihmettelisi jos olisi nytkin sotkeentunut sanoissa (ilmeisesti kuitenkaan en).

Mutta lukemista tarjolla siis piakkoin, toivon ma.

PS. Nimi, herranen aika. Se on yllätyksettömästi "I make milk, what's your superpower?" - Imetyskertomukset ja äitien sanataideverkkoryhmä.

50 000 sanaa kuussa?!?

2008-11-01T14:42:00.003+02:00

Myöhässä olen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli, jos kirjoittaminen kiinnostaa, sitä voi nyt jatkaa osallistumalla ns. NaNoWriMo-tapahtumaan, jossa ideana on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani. Starttipäivä tänään.

Itse kirjoitin viime vuonna jotain, joka kulki työnimellä äitiromaani. Yhtään imetyskohtausta siinä ei kyllä ollut, mutta eräässä kohtauksessa maito lensi... Valitettavasti kirjoittaminen keskeytyi parin viikon jälkeen ja saaliiksi jäi vain 5000 sanaa. Muokattuna se on nyt 13 liuskan romaanialku. Jatkoa seuraa.

PS. Tänäänkin on gradunkirjoituspäivä. Paljon ei enää puutu!

Isien rooli imetyksen tukijoina

2008-07-28T23:11:00.005+03:00

Tämä nyt ei ihan suoraan liity graduuni, tai liittyy vähän, mutta gradussa asiasta on vain maininta sivulauseessa. Rapsaan siis tänne, koska minusta asia on tärkeä. Kirjoitin jo Imetysoppaaseen kappaleen siitä, miten isä voi tukea imetystä (s. 98-100), mielessäni ne tutkimustulokset joiden mukaan ne äidit, joita mies tukee imetyksessä, imettävät pidempään. Halusin erityisesti tuoda esille sitä, että isä ei syrjäydy vauvanhoidosta vaikka ei pullolla vauvaa pääsisikään ruokkimaan. Imetettävän vauvan isän rooli ei ole olla ruokkija: hän on äidin tuki ja turva, lapsen leikittäjä, kylvettäjä, hyssyttelijä jne. Isähän saa joskus jopa parhaat palat vauvasta, äidille käärö tyrkätään siinä vaiheessa kun se huutaa ruokaa...!

Nyt löysin lyhyehkön artikkelin italialaisesta "ihmiskokeesta", jossa oli useita mielenkiintoisia pointteja.

The advantages of intervention based on the fathers rather than on volunteers and health professionals can be represented by the emotional support and the continuity of care that the father can provide and by the fact that some women can be reluctant to ask for help from people who are not part of the family.

(Pisacane et al 2005. A Controlled Trial of the Father's Role in Breastfeeding Promotion)

Imetystietoa kaadettiin sekä kokeessa mukana olleiden isien että äitien päähän, ja näin sen perillemenokin tehostui. Että kenelle sitä imetystukea sitten oikeastaan kannattaisikaan suunnata... No molemmille tietysti, mutta kukahan kehittäisi miehiä kiinnostavan ja miehille täysin suunnatun imetystietopaketin...?

Jos osaisin piirtää, tekisin sellaisen itse, sarjakuvana. Luen nykyään paljon sarjakuvablogeja ja olen vaikuttunut sarjakuvan tehokkuudesta. Odottajille ja kaikille lapsellisille suosittelen Katja Tukiaisen Rusinaa, joka on suorapuheinen ja herkkä kuvaus erään pienen perheen synnystä. Imetystäkin Rusinassa kuvataan, yhtä aikaa kauniisti ja hauskasti. Gradussani Rusinasta kenties hieman lisää.

10. tehtävä: kysymyksiä

2008-06-30T12:30:00.004+03:00

Loppu häämöttää. Tästä kaikesta pitäisi vääntää gradu syksyyn mennessä, heinäkuun ja elokuun aikana. Muutama kysymys vielä:

1. Miltä tuntui kirjoittaa imetyksestä?

2. Pitäisikö imetyksestä ylipäätään kirjoittaa enemmän, myös muuta kuin puhtaasti tietotekstiä? Miksi?

Muitakin mietteitä tehtävistä ja kirjoittamisesta voi kirjoittaa, otan kaikki ilolla vastaan.

Kiitos kaikille, jotka kirjoittivat: kaikki auttoivat. Olen edelleen yllättynyt siitä, että niin moni jaksoi loppuun saakka, paneutui ja antoi ajattelemisen aihetta.

Tehtävät ja tekstit jäävät tänne muiden luettavaksi, blogikin saattaa tässä vielä täydentyä, kunhan pääsen kirjoittamisessa kunnon vauhtiin. Teoriat olen tietoisesti jättnyt kirjoittamisen ajaksi taustalle, nyt voisin niitä ja niistä syntyneitä omia ajatuksiani hieman enemmän avata. Valmis gradu ilmestyy tänne luettavaksi toivoakseni syksyllä.

9. tehtävä: Kokonainen

2008-06-06T10:55:00.003+03:00

Lopuksi jotain, jossa voi käyttää lähes kaikkea sitä mitä olette palasina jo tehneet... Tehtävänä on kirjoittaa lyhytnovelli, kertomus, runo/runoja. Tyyli on vapaa, mutta toivon kirjoitusten olevan fiktiivisiä ja kaunokirjallisia, ts. ei esim. mielipidetekstejä tai omia imetystarinoita ihan sellaisinaan.

Jos juttu on kovin pitkä, ja omaa blogia ei ole, lähettäkää teksti sähköpostitse minulle ja mainitkaa erikseen saako sen julkaista sivuilla.

PS. Jos tuntuu kovin vaikealta kirjoittaa kokonaista juttua, kertokaa, millaisen kertomuksen/tarinan/novellin/romaanin/käsiksen haluaisitte imetyksestä kirjoittaa!

8. tehtävä: manifesti, huoneentaulu

2008-05-29T09:38:00.004+03:00

Kirjoita imettävän äidin ohjelmajulistus tai huoneentaulu, neuvolan seinälle sopiva tai vain itsellesi tarkoitettu.

***

Huom. Tämän jälkeen tulossa vielä yksi kirjoitustehtävä ja pieni kysely siitä, miltä kirjoittaminen on tuntunut.

7. tehtävä: dialogi

2008-05-15T10:00:00.005+03:00

Seitsemäs tehtävä on luontevaa jatkoa edelliselle tehtävälle.

Tehtävänä on kirjoittaa dialogia (= vuoropuhelu, keskustelu) imetykseen liittyvästä kohtaamisesta. Muutama rivikin riittää.

Käytännön vinkki dialogin kirjoittamiseen: kokeile lukea tekstiä ääneen, mutta älä jäljittele puheenomaisuutta liian tarkkaan, kaikkine kiekaisuineen ja ölähdyksineen. Liisa Enwald tiivistää Luova kirjoittaja -kirjoitusoppaassa proosadialogin olevan pelkistettyä puhetta. Voit muotoilla koko dialogin ajatusviivoin, pyri siihen että vaikka et kirjoita selitysosaa neuvoi Minni, dialogisi on ymmärrettävää.

6. tehtävä: ääntä ja kuvaa

2008-05-03T12:58:00.003+03:00

Toivottavasti hieman normaalia pidempi tauko tehtävien välillä ei ole sammuttanut kirjoitusvirettä! Kuudes tehtävä tulee tässä:

Millaisia ovat ne äänet ja kuvat joilla haluaisitte kertoa imetyksestä? Voit listata niitä ihan pelkkänä listana tai kertoa omin sanoin millaisen lyhytelokuvan, kuunnelman tai sketsin kirjoittaisit imetysteeman ympärille.

Pala purtavaksi, kuva koottavaksi

2008-04-24T09:55:00.004+03:00

Kun nyt tällä määritellyn muodon tiellä valmiiksi ollaan, tutustukaa myös kuvarunoihin, joissa teksti muodostaa kuvion tai runo on yhdistelmä kuvaa ja tekstiä. En pyydä teitä tekemään kuvarunoja, koska kuvarunon esillepano kommenttilaatikossa ei onnistu, mutta kellä on välineet ja taitoa, saa tietysti tehdä, linkitän niihin mielelläni tai lisään kuvana sivuille.

Esimerkkejä erityisesti digitaalisista kuvarunoista löytyy nokturno.org-sivustolta. Valkoiseen tilaan ja mustiin kirjaimiin perustuvaa kuvarunoa edustavat ainakin monet Satu Kaikkosen kuvarunot, mm. kuvarunoja 1 ja kuvarunoja 2 -sivun runo kivi hengittää perhosen.

5. tehtävä: japanilaisia runomittoja

2008-04-22T10:04:00.007+03:00

Joitain runoja kommenttilaatikossa onkin jo vilahdellut ja jl oli innostunut kirjoittamaan blogissaan Virtaavat ajatukset japanilaisia haikuja ja tankoja, melkein kuin tulevaa aavistaen.

Tehtävänä on kirjoittaa imetysaiheinen haiku tai tanka.

Haiku noudattaa tavukaavaa 5-7-5. Perinteiset kolmiriviset haikurunot liittyvät luontoon, mutta tässä harjoituksessa vaatimusta ei tarvitse orjallisesti noudattaa. Käytä apuna haikueditoria, jos tavuttaminen tuntuu hankalalta.

rintojen pehmeys
maidon makea tuoksu
lapseni nukkuu

Tanka on pidempi, 5-7-5-7-7. Perinteinen tanka ilmaisee tunteita, esimerkiksi kaipausta. Wikipedian artikkelista löytyy lisää vinkkejä tankarunon rakentamiseen.

Daisarit, ne rauhasta muistuttaa

2008-04-15T17:33:00.005+03:00

Tällä viikolla gradun teoriapuoleen liittyvät kiireet tulivat väliin enkä ole ehtinyt miettiä sopivaa tehtävää... tuntuisi väärältä heittää se ihan lonkalta kun te olette juuri pääseet noin hyvään vauhtiin. Olen ällistyneenä lukenut juttujanne, ne ovat todella hienoja, sekä tutkimuksen kannalta että ihan teksteinä. Wau!

Otetaan siis väliin jotain erilaista, mutta joka kuitenkin liittyy aiheeseen, ja edelleen, myös graduuni. Kirjoittamisen oppiaineessa on näet tapana tehdä kaksiosainen gradu, normaali tieteellinen gradu ja taiteellinen osio, ja minun taiteellinen työni tulee olemaan näytelmäteksti. Olen ajatellut sitä monologina, koska se lähti sanaleikki-idean pohjalta, Vaginamonologeja --> Tissimononologit, mutta voi olla että teksti vaatii useamman esittäjän. Halusin saada tiet. ja tait. työt kohtaamaan tai edes limittymään, joten tuntui luontevalta jatkaa imetystarinoista tissitarinoihin (hih). En aio tietenkään koko tekstiä rakentaa tisseistä kirjoittamisen varaan, mutta tissien avittamana voin tarkastella naisen elämää aika monelta kantilta.

Tämän viikon tehtävä on pohtia mitä rinnat merkitsevät teille? Erityisen mielelläni kuulisin juttuja, sattumuksia ja anekdootteja tisseihin liittyen, ihan miltä ajalta ja millaisia vain. Nyt ei siis tarvitse erityisesti miettiä imetystä.

Ja varoituksen sana: aion härskisti varastaa ja jatkojalostaa kaikki mieltä kutkuttavat jutut osaksi näytelmääni.

PS. Tiedän, että kaikki eivät pidä tissi-sanasta. Jos näin on, korvatkaa vapaasti sana mieleisellänne.

Kirje ystävälle

2008-04-11T15:54:00.003+03:00

Joskus pelkkä esimerkki, esillä ja saatavilla oleminen, auttaa, kuten tästä erään äidin kirjoittamasta kirjeestä ystävälle voi päätellä.

***

Olen ollut onnekas kun ystäväpiirissäni imetykseen on pääasiassa
suhtauduttu hyvänä, tärkeänä ja terveenä asiana. Mutta sinun vaikutuksesi minun imetysajatuksiini on ehkä kuitenkin ollut tärkein. Sinä olit ensimmäisiä jotka lähipiirissäni saivat lapsia, enkä ollut sitä ennen juuri ajatellut koko imettämistä, tai nähnyt kenenkään imettävän. Saatoin ehkä hätkähtääkin kun ensimmäistä kertaa kuulin kuinka isoa lasta vielä imetät, tai jopa vaivautua kun kesällä portaalla istuen annoit lapselle paljasta rintaa ohimennen paidanhelman alta. Sinä et kuitenkaan koskaan tyrkyttänyt hyväätarkoittavia neuvoja, joita raskausaikana sain jos jonkinlaisia siitä alkaen miten vauva kannattaa pian opettaa juomaan korvike kylmänäkin että syöttäminen on helppoa missä vain. Sinä käskit minua ottamaan imetysasioista selvää, sanoit että saan sen onnistumaan kyllä. Paidassasi taisi joskus lukea "lehmänmaito on vasikoita varten", mutta et sinä niin minulle koskaan sanonut.

Niinpä minä sitten luin ja odotin, kasvatin masuani. Näin julki-imetyksiä ja piiloon meneviä imettäjiä, pullorumbaa, tissiraivareita, tiheitä imuja ja lisämaidon mittailuja. Onnistumisia ja pettymyksiä, hyvää tarkoittavia ja hyvää tekeviäkin neuvoja, kipeitä luopumisia. Ja jossain kauniina kuvana kesäpäivänä syliin istahtavan lapsen joka imaisee välipalat nopsasti paidanhelman alta.

Niin sitten tuli vauva, ihanat imetykset, liian pitkät maratonit, väsyttävät tiheät imut, onnellinen hyvin kasvava vauva, helppo ja kätevä imetys, väsyttävä ja vaikea imetys, muttei korvikepurkkia ollenkaan, ei yhtään edes varalle. Tuli pitkä imetys, enkä onneksi enää ollutkaan ollenkaan yksin nostaessani taaperoni jälkiruokatissille. Tuli onneksi monta muutakin joiden kanssa saattoi puhua imetyksestä, mutkattomasti ja
luonnollisena asiana.

Kiitos siis sinulle, kiitos mutkattomasta suhtautumisesta, siitä ettet tehnyt suurta ja vaikeaa numeroa, mutta kehotit ottamaan selvää ja valoit ensimmäisen uskon. Niin minulle pitikin sanoa, ei neuvoa liikaa vaan herättää mielenkiinto ja antaa päätös itselle.

Onnea ja pitkää imetystä siis kolmantesi kanssa, saatanpa kysellä vielä jotain tandemista tai muusta eteen tulevasta!

vanha opiskelukaverisi

Kunniaa ja mainetta

2008-04-08T13:08:00.006+03:00

Tämmöinen tipahti ...kukkopilli-blogista, kiitos! Nappulaa on tarkoitus jakaa etiäpäin, muille merkitysbloggaajille.

Mä olen vähän tylsä nyt, en jaksa linkittää, joten jaan namikan kaikille, jotka kokevat oman bloggaamisensa tärkeäksi ja merkitykselliseksi, vaikka "vain" itselleen.

Luin juuri eilen kirjoittamisen terapeuttisuudesta. Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on sanonut että jokainen itku ei ole runo ja jokainen sairaskertomus ei ole romaani. Silti aina joskus
alunperin terapeuttiseksi tarkoitetusta kasvaa itsenäinen taideteos tai ainakin jotain, joka auttaa tai ilahduttaa myös muita.

Tehtävä 4: kieli ja tyyli

2008-04-08T12:13:00.006+03:00

Eräässä porukassa oli puhetta kielen valtasuhteista, onko niitä ja miten ne ilmenevät. Keskustelun aikana nousi esiin ns. äippä-yöppäri-päikkäri-kieli naisten käyttämänä jolle miesten maailmasta löydettiin vertailukohdaksi ammattiin tai harrastuksiin liittyvä lyhennekieli, esim. sijoittajat puhuvat possasta, noksusta ja nassesta. Kumpi on uskottavampaa vai eikö kumpainenkaan ole? Miksi? Koetteko, että vauvoista, lapsista ja imetyksestä on puhuttava toisille äideille tietyllä tavalla ja erotatteko myös kirjoitetun kielen ja tyylin kohdalla jotain rajoituksia tai ennakko-odotuksia?

Tehtävänäsi on pohtia ja kommentoida kielen ja tyylin merkitystä imetyksestä kirjoitettaessa

ja/tai

kirjoittaa joko
1) ylisöpö-disneymäisen hempeä - jossa pikkulinnut sirkuttavat päiden yläpuolella - imetysruno tai lyhyt kuvaus
2) asiallinen, karu, karski imetysruno tai lyhyt kuvaus.

Nyt saa liioitella ja pistää omiaan!

Välipala: imetysaiheiset unet

2008-03-31T22:31:00.005+03:00

Katselin sivusilmällä uniaiheista Voimalaa ja siitä heräsi ajatus kysyä lukijoiden unista, jotka liittyvät imetykseen. Onko kukaan nähnyt sellaisia?

Itselläni on sellainen mielikuva, että olisin joskus hoivannut unessa jotain outoa, isohkoa eläintä ja miettinyt voinko imettää sitä. Eläimiä on unissani muutenkin melko paljon, kaikenlaisia, oikeita ja mielikuvituksen luomia.Omituisin ja hauskin on parinkymmenen vuoden takainen skeittimajava: se oli äärimmäisen litteä majava, jolla oli pyörät alla ja jonka selässä maaten laskettelin hurjaa vauhtia alas Korkeavuorenkatua...!

3. tehtävä: kirje

2008-03-31T15:00:00.004+03:00

Lyhyestä virsi kaunis:

Kirjoita kirje imetettävällesi

tai

kirjoita kirje ihmiselle, joka on jotenkin vaikuttanut omaan imetykseesi (hyvällä tai vähemmän hyvällä tavalla).

Jos tehtävä tuntuu helpolta, ei huolta, haasteellisempaa on tulossa myöhemmin. Tähänkin tehtävään voi saada vaihtelua kirjoittamalla useamman kirjeen, eri henkilöille. Ja huom.!, kirjeen vastaanottajan voi halutessaan jättää nimeämättä, jolloin tulkinta jää lukijalle.

PS. Jos sinulla on blogi, jossa julkaiset tekstejä, jätä osoite kommenttilaatikkoon, niin lisäilen blogeja sivupalkin (toistaiseksi olemattomaan) linkkilistaan!

En saanut tarpeekseni hänen katselemisestaan

2008-03-26T18:53:00.006+02:00

Kaisa 3x lähetti tämän imetyskuvauksen, jonka alun ja lopun tunnelmat luovat mielenkiintoisen kontrastin...

***

Olin ehtinyt jo viikata vaipat pois pyykkinarulta ja asettaa ne somiin pinoihin hoitopöydän alle, kun vauva alkoi äännellä.

Siirryin kopan äärelle ja katselin vauvan heräämistä. Tiesin jo, että jos en tarjoaisi rintaa hänelle heti, itkisi hän kovasti hätäänsä. Nostin yhäkin uskomattoman kevyeltä tuntuvan lapseni syliini ja istahdin hänen kanssaan sohvalle meille muodostuneeseen nurkkaukseen. Imetystyyny asettui jo kohdalleen eikä tuntunut enää niin valtavan suurelta. Imuote loksahti kerrankin melkein heti kohdalleen, mutta ehdin tuntea vatsaa kouraisevan kovan kivun kun rikkoutunutta rinnanpäätä vihlaisi vauvan uskomattoman kova imu. Hiki nousi pistelevänä kainaloihin ja otsalle kun lapsi ryhtyi imemään ja sai maidon herumaan, ja tottuneesti painoin toista rintaa kuivalla harsolla saadakseni ylimääräisen maitotulvan laantumaan.

Olin varannut sohvalle viereeni lukemista ja kaukosäätimet, mutten malttanut taaskaan ottaa niitä käyttööni. Minulle riitti viihteeksi tummahiuksinen tyttäreni, joka malttoi raotella silmiään vasta kun oli saanut maidon herumaan ja lämmintä makeaa virtasi hänen pikkuruiseen vatsaansa takuuvarmasti. Silloin hän uskalsi tutkiskella minua ja tätä kovaa kevätauringon valaisemaa huonetta, hipihiljaista.
Minä tunsin tyttäreni pehmoisen vartalon lepäämässä käsivarrellani ja hänen tuoksunsa, joka oli niin huumaava ja hykerryttävän suloinen etten ollut sellaista voinut kuvitella olevan olemassakaan ennen hänen syntymäänsä.

En saanut tarpeekseni hänen katselemisestaan. Silkinhienot tummat hiukset päälaella hapsottivat hieman, pienen pieni nyrkki valtavaksi paisuneen rintani päällä oli täydellinen. Hänen tummien silmiensä nurkissa oli hieman unihiekkaa, sieraimet kauniissa miniatyyrinenässä värähtelivät hieman hänen hengityksensä tahdissa. En voinut olla miettimättä olinko minäkin ollut näin kaunis äitini silmissä, oliko äitini äiti tuntenut esikoistaan imettäessään samaa pakahduttavaa ihailua?

Hienoinen pakkaantuneen maidon aiheuttama jomotus rinnassa lieveni samalla kun lapsi alkoi olla kunnolla hereillä. Hän tutki minua tarkasti, ja yllättäen hän päästi rinnanpään valahtamaan suustaan, katsoi minua tiiviisti ja hymyili. Kaksiviikkoinen!

Yhtäkkiä tunsin kuumana ja kovana tunteena sisälläni varmuuden siitä, että jos kukaan koskaan yrittäisikään satuttaa tätä pientä ihmistainta, minä tappaisin hänet paljain käsin. Ja saattaisin jopa nauttia siitä.

Imetyskirjoituskilpailu

2008-03-26T13:25:00.005+02:00

Älkää antako näiden väliroiskausujeni häiritä kirjoitusrauhaanne, kakkostehtävää saa kirjoittaa ja tehdä, ykköstäkin. Mikään ei lopu, mikään ei mene kiinni, kaikki pysyy täällä luettavana ja koettavana.

***

Imetyksestä on kirjoitettu myös Kakpslussan ja Imetyksen tuki ry:n imetystarinakilpailun innoittamana. Gradun sanataideryhmän alkamisen ajoittuminen juuri kilpailun tulosten julkaistamisen kynnykselle oli silkka sattuma. Pyörittelin gradun aihetta jo viime keväänä maisteriopintojen hakupapereissa, parin muun aiheen mukana, mutta lopullisesti innostuin siitä vasta viime syksynä. Imetyksen tuki ry:n tiedotteessa kirjoituskipailusta todetaan:

Imetyksen tuki ry:n kirjoituskilpailuun saapui yhteensä 194 tekstiä lapsen hetkistä rinnalla. Runot ja tarinat todistavat, että imetys on paljon enemmän kuin ihmislajin biologiaa. Kukaan ei imetä lasta terveysvalistuksen vuoksi, vaan vauvan suloisen tuhinan innostamana. Hälyyttävästi puolet tarinoista purki surua ja vihaa siitä, että imetys loppui kipuun ja yksinäisyyteen.

Varsinkin pettymyksen tarinat ovat kertomuksia vieraasta maasta, josta ei mitään arvannut etukäteen. Jälkeen päin on vain kysymyksiä: miksi kukaan ei nähnyt hätäämme, miksi kukaan ei osannut vastata? Satunnaisesti vaihtelevat imetysohjauksen käytännöt ja terveydenhuollon säästökuurit välittyvät näistä surun tarinoista. Oman pettymyksensä lisäksi äitien on kannettava taakkaa siitä, että tahdosta ja omasta yrityksestä huolimatta imetyksen loputtua jo alkutaipaleeseen, heidän äitiytensä kyseenalaistetaan.

Tässä tulee esiin myös imetyksestä kirjoittamisen ongelmallisuus: imetystukiäitinä minua tietysti huolettaisi lukea tekstejä, jotka kertovat pettymyksestä ja surusta, mutta kirjoittamisen opiskelijana minua kiinnostaa, miten pettymyksestä ja surusta voisi saada muillekin kuin imettäville äideille avautuvaa kaunokirjallisuutta.

Osallistuin kilpailuun toki itsekin, pärjäämättä, eli ei se imetyksestä kolahduttavasti kirjoittaminen niin helppoa ole kokeneellekaan kirjoittajalle. Minulle vaikean kilpailuun kirjoittamisesta teki sen ohjeistus kirjoittaa tyylillisesti vapaasti, mutta silti tosielämään pohjautuvasti. Sopivan näkökulman ja tarkennuksen valinta sekä fiiliksen ja tiedon suhde osoittautui hyvin hankalaksi, jolloin vaarana on lipsahtaa tahattomasti propagandan puolelle.

Imetyskuvaus: Koiralle kanssa

2008-03-25T15:16:00.007+02:00

Iltatoimet on tehty, isi antanut iltapusut ja halit. Tyttö huutelee: "nannua äitiltä!". Sammutan valot tullessani, heitän paidan ja liivit pois. Tyttö hakee unilelun omasta sängystään ja kiipeää viereeni parisänkyyn, touhottaa: "mahtuu tohon äiti, peitto päälle". Minä kellahdan vauvamasuni kanssa kyljelleni, otan hyvän asennon, tyttö veivaa ja vääntää, päätyy kyljellensä viereeni ja kiskoo peittoa päälle, unilelua syliinsä. Masuni saa pari kömpelöä silitystä: "masuvauva pokkii tuolla, mää masuvauvan nannua pikkusen". Tyttö nappaa nännin suuhunsa, korjaa asentoaan hiukan ja rauhoittuu. Tulee hiljaista. Juttelen hiljakseen päivän tapahtumista, nukkumaanmenosta, tyttö silittelee käsivarttani, minä tytön hiuksia. Kuulen kuinka tyttö nielaisee muutaman ison suullisen, maitoa tulee taas. Pitkään hän ei jatka, päästää irti niin että lakanalle valahtaa poskellinen märkää. "Koiralle kanssa", sanoo hän ja pyyhkeäisee nänniä unilelullaan. Pieni ajatustauko, sitten kurkotusta toisen rinnan puoleen. Käännyn niin että tyttö yltää. Tämä on nopea. Muutamia tehokkaita imaisuja ja sitten hän jo päästää irti, on samantien kontillaan menossa omaan sänkyynsä. Matkalla saan pusut ja paijaukset, unilaulua hän aloittaa
itse jo ennenkuin ehdin kylkeä kääntää.

***
Tämän puheliaan imetyskuvauksen (hih) sain spostiini, muita tarinoita voi lukea mm. edellisen merkinnän (http://imetystarinat.blogspot.com/2008/03/2-tehtv-imetystilanteen-kuvaus.html) kommenttilaatikosta.

2. tehtävä: imetystilanteen kuvaus

2008-03-24T13:24:00.007+02:00

Aloitetaan varsinainen kirjoittaminen tuttua ja arkistakin tarkasti havainnoiden!

Tehtävänä on kirjoittaa tarkka ja tiivis kuvaus imetystilanteesta. Itse tilanne voi olla millainen ja missä vain, kotona, jossain muualla kuin kotona, pääasia että siinä imetetään. Kuvaa mitä tapahtuu, mitä näkyy, miltä tuntuu. Voit keskittyä kuvaamaan tilannetta vaikka vain yksi aisti kerrallaan tai kaikkia aisteja hyödyntäen. Näkökulma voi olla kenen vain, imettäjän, imetettävän, sivusta seuraajan.

Tekstit joko omaan blogiin ja blogimerkinnän osoite mulle, tänne (kommenttiloodaan) tai mulle suoraan (jos laitat mulle suoraan, kerro myös, haluatko tekstin sivuille näkyviin vaiko vain minun käyttööni).

Kynä - eikun näppis - on vapaa, kaikki saavat osallistua, siis aivan kaikki (myös ne jotka eivät ole ilmoittautuneet aiemmin mukaan) jotka tehtävästä innostuvat!

Imetys kirjallisuudessa

2008-03-22T13:54:00.006+02:00

Kommenttilaatikkoon tuli aika huikea lista imetystä käsittelevästä tai sivuavasta kirjallisuudesta, paljon tutustumisen arvoisia teoksia! Jossain vaiheessa teen varmaan kirjoista listan blogin sivupalkkiin.

Vaikka otsikko on kovin juhlava, listaan tähän vain lyhyesti joitain tapoja kuvata imetystä. Lista ei ole täydellinen, eivätkä esimerkit kattavia.

1. eeppinen/myyttinen imetyskuvasto

roomalainen imetyksen jumalatar Rumina
Milky Way, ts. Linnunradan synty kreikkalaisessa mytologiassa (Hera päästi rinnan imevän Herakleen suusta ja maitosuihkusta syntyi galaksi)
kansaneepokset (Kalevala)
kansanrunot (Kanteletar)

2. imetys osana ajankuvaa

Jean M. Untinen-Auelin romaanisarja Maan lapset, jossa mm. viimeksi ilmestyneessä osassa imetys on tärkeässä osassa, koska sen avulla kuvataan luolakansan naisten huolenpitoa yhteisön jäsenistä
Tittamari Marttisen runoteos Käärmesormus

3. tuokiokuvat, draamalliset kuvaukset

Hellaakosken "peto pikkuinen" (linkissä kätevästi ruokaohje myös aikuiseen makuun
H. E. Bates kirjassa Tuulahdus Ranskan ilmaa
Marttisen Äidin karkkipäivä

4. sarjakuvat, sketsit, vitsit

sisältävät eniten arkisiin tilanteisiin perustuvaa huumoria, Baby Blues
myös vaikuttamaan pyrkivää, joskus asenteellista

5. omaelämäkerralliset imetystarinat

Brooke Shieldsin kirjassa Tuli sade rankka kuvataan äidin synnytyksen jälkeistä masennusta. Imetys on tarinassa äitiä voimaannuttava ja äidin ja lapsen suhteen rakentumisen kannalta hyvin merkityksellinen tekijä.

Minna Canthin päivänä

2008-03-19T23:40:00.005+02:00

Katkelma teoksesta Köyhää kansaa (Minna Canth 1886):

Mari ei virkkanut mitään, mutta ikäänkuin vanhaa totuttua tapaa hän tuli heidän luokseen ja kumartuen kätkyen yli, asetti hän lapselle rinnan suuhun. Pari kertaa se veti, väänsi sitten päänsä pois eikä huolinut enempää. Kipua ja vaivaa kasvoissa ilmestyi, uikuttava ääni oli heikko ja käheä.

Canthin teoksissa imetys on köyhien sylilasten joskus ainoaa ravintoa. Esimerkiksi Köyhän kansan Marilla ei ole tarjota sairaalle lapselleen mitään muuta kuin rintaa, mutta annetaan ymmärtää, että nälästä pyörtyilevän äidin rinnasta ei juuri ravintoa heru. Kenties tosiaan ei: lapsi kuolee.

Itse imetystapahtumaa kuvataan asiaankuuluvan luontevana toimenpiteenä:

Lapsi hänen käsivarrellaan kävi levottomaksi. Vaimo pysähtyi, antoi sille rinnan suuhun ja kulki sitten eteenpäin Marin seurassa.

1. tehtävä: Lämmittelyharjoitus

2008-03-16T13:32:00.005+02:00

Väitin tutkimussuunnitelmassa, että imetyksestä ei kirjoiteta tai että siitä kirjoitetaan vain tietyllä, melko kapealla tavalla. Tosiasiassa imetykseen liittyvää kirjoitusta löytää - jos on sopivalle taajuudelle virittynyt - kaunokirjallisista teoksista, mutta harva näitä imetyskokemusten kuvauksia listaa tai edes muistaa sen jälkeen kun kirja on viimeisellä sivulla tai kun aihe ei ole enää itselle ajankohtainen.

Tämän tutkimuksen tarkoitus onkin nyt aivan tietoisesti tuottaa imetyskirjoitusta, tehdä sitä näkyväksi. Kaunokirjallinen teksti vaikuttaa lukijaansa usein syvemmin kuin tietoteksti. Tutkimuksen aikana kirjoitetut tekstit jäävät toivoakseni nettiin luettavaksi ja innostavat muitakin äitejä kirjoittamaan, imettämään, etsimään imetystietoa ja keskustelemaan.

Muistatko romaaneja, novelleja, runoja tai näytelmiä/leffoja joissa puhuttaisiin imetyksestä? Miten aihetta käsiteltiin?

Voit vastata kommenttilaatikkoon, omassa blogissasi tai minulle suoraan. Jos vastaat blogissasi, lähetä kommenttilaatikkoon tai minulle suoraan linkki kyseiseen blogimerkintään.

En hae oikeita tai vääriä vastauksia, ei niitä minullakaan ole, mutta kaikenlainen keskustelu sen sijaan on toivottua, suorastaan sallittua.

PS. Sori haamupäivitykset, joudun korjailemaan pikakirjoitukseni jälkiä: tässäkin merkinnässä oltiin jo väärin kirjoitettuna aasiassa ja virttyneitä...

Sunnuntaina tai viimeistään maanantaina aloitellaan

2008-03-14T10:01:00.004+02:00

Olen saanut hyvän joukon ennakkoilmoittautumisia, tosi hienoa! Mukaan voi hypätä toki myös matkan varrella, mutta kiva tietää, että on olemassa jo imetyskirjoitusiskuryhmä. Mitä enemmän paneudun gradun tausta-aineistoihin, sitä selvemmäksi käy, että imetyksestä pitää nimenomaan kirjoittaa. Puhuminen ja toiminen on tärkeää, mutta kirjoittaminen on pysyvämpää ja siten puhetta vaikuttavampaa.

Imetysperinteen katkeaminen 60- ja 70-luvuilla on pyyhkinyt kaiken imetykseen liittyvän pois näkyvästä arjestamme. Imetyksestä on puhuttu asiantuntijatasoilla, jos sielläkään, ja siitä on tullut kaksiteräinen miekka, hyvä ja paha, musta ja valkoinen. Nyt on korkea aika ottaa imetysasia haltuun, kirjoittaen siitä tissivakotasolla.

Muutamia käytännön asioita pitää vielä ratkoa, esimerkiksi sellainen seikka, että vaikka nyt alkuvaiheessa aionkin vastata jokaiselle minulle viestin laittaneelle henkilökohtaisesti, jatkossa en varmaankaan pysty sitä tekemään: kannattaa siis seurata näitä sivuja aktiivisesti.

Helpoiten sivun seuraaminen käy Blogilistan kautta. Kun luo tunnukset ja ruksaa blogin suosikiksi (linkki Blogilistalle oikealla ylhäällä-->), niin pysyy hyvin perillä uusista päivityksistä. Samalla voi ruksia itselleen myös muuta lukemista. Keräilen linkkivinkkejä myöhemmin tännekin.

Moottori yskähtelee jo

2008-03-11T16:27:00.003+02:00

Olen saanut jo puolenkymmentä ennakkoilmoittautumista äideiltä, joita imetyksestä kirjoittaminen kiinnostaa. Olen ilahtunut! Mukaan mahtuu vielä, vaikka kuinka monta, määräähän ei tietenkään ole tarkoitus rajata mitenkään, eikä mikään edes ala virallisesti minään tiettynä päivänä... mukaan kirjoittamaan saa hypätä milloin haluaa. Haluan ennakkoilmoittautumisia lähinnä siksi, että hieman tietäisin, kuinka moni on kiinnostunut. Ettei tule sellaista tunnetta, että täällä minä HUUDAN ääneni käheäksi ja ääneni hukkuu jonnekin verkon syövereihin, eksyy mustaan aukkoon ikuisiksi ajoiksi vastauksia tai edes omaa kaikuaan etsimään.

Vielä maaliskuun aikana, kenties jo ensi viikolla, ajattelin tyrkätä ulos ensimmäiset lämmittelyharjoitukset. Valmiita sanataideharjoituksia - imetysteemaan sovellettuina - minulla on jo nippu kerättynä ja voitte uskoa, että ei tarvitse säikähtää sitä taide-sanaa... sanataiteilu on hauskaa ja rentoa ja ajankohtaista. Minun pitää varmaan malttaa mieleni etten itse tee harjoituksia, tai kenties teenkin, salaa, tai toiseen blogiin:)

Poweria povesta

2008-03-06T17:29:00.011+02:00

Jos haluat olla mukana äitien avoimessa (verkko)sanataideryhmässä/blogiringissä, luomassa erilaisia imetystarinoita,

ennakkoilmoittaudu minulle sähköpostitse (spostiosoitteen löydät sivupalkista -->)

tai

jätä kommenttilaatikkoon viesti

Kun riittävän moni on ennakkoon ilmoittanut kiinnostuksena, lisään viikottain tai 2-3 kertaa kuussa näille sivuille imetykseen liittyviä sanataideharjoituksia ja keskustelunavauksia, hieman Runotorstain ja Pakinaperjantain tapaan. Jokainen voi tehdä niitä omassa tahdissaan, ainoana vaatimuksena on se, että pääsen lukemaan kirjoittamaanne. Julkaisu voi tapahtua monella tavalla, esimerkiksi

1) tässä blogissa

voin antaa halukkaille tunnukset spostiosoitetta vastaan tai jos saan kirjoituksen spostitse, julkaisen sen tässä blogissa

2) kirjoittajan omassa blogissa

kirjoittaja ilmoittaa linkin jossa kirjoitus on luettavissa

3) tekstin voi lähettää minulle myös suoraan

jos kirjoitus tuntuu liian intiimiltä tai sen julkaiseminen tuntuu muuten vaan vieraalta, käytän sitä vain tausta-aineistona

Ryhmä on avoin kaikille joita imetyksestä kirjoittaminen kiinnostaa. Luon ryhmälle puitteet ja kuljetan sitä, mutta toivon, että ryhmästä muodostuu aktiivinen ja keskusteleva. Jos blogi tuntuu keskustelulle ja kirjoituksille väärältä, liian avoimelta alustalta, voimme etsiä jonkun suljetumman tilan, postituslistan, foorumin tms.

En arvioi kirjoituksia, eikä niiden suhteen ole mitään pakkoja. Jos jokin kirjoitustehtävä ei kiinnosta, sen voi hyvin jättää väliin.

Kommentointi on ainakin aluksi avointa kaikille ja yritän muutenkin pitää kynnyksen mahdollisimman matalana. En keräile yhteystietoja, nimiä tms. koska en niitä edes tarvitse. Tarvitsen ja haluan vain imetysaiheisia kirjoituksia!

Edit: Toisten tekstejä saa kommentoida ja kaikenlainen muukin keskustelu - teksteihin liittyvä - on sallittua, toivottuakin. Ja jos jokin tehtävä innostaa oikein kovin, sitä voi tehdä vaikka useammankin kerran.

***

Ja miksikö verkkosanataideryhmä/blogirinki, jossa kirjoitetaan vain imetyksestä?

Vuosien imetystukityössä olen huomannut, että kestää kauan ennen kuin imetykseen liittyvät pettymykset hälvenevät. Tyypillistä on, että äidit kertaavat yhä uudelleen ja uudelleen ikäviä imetyskokemuksia tai jo ohimenneitä ongelmia. Jos äidit voisivat kirjoittaen purkaa imetyskokemuksiaan, he kenties välttyisivät turhilta syyllisyyksiltä ja taakoilta ja voisivat valmistautua seuraavien lastensa imetyksiin ilman edellisten jättämiä painolasteja.

Lähtöoletan, että kirjoittaminen on terapeuttista ja voimaannuttavaa. Kirjoituskursseja ja sanataideryhmiä suunnataan erilaisille, hyvinkin rajatuille ryhmille, joten miksei luovaa kirjoittamista voisi soveltaa myös imetykseen liittyvien suurien tunteiden käsittelyyn.

Lisäksi imetykseen liittyvästä kirjoittelusta puuttuu imetystarinointi, imetystapahtuman tai imetykseen liittyvien tunteiden kuvaaminen fiktiivisin keinoin. Imetys sisältää niin vahvoja elementtejä – naisen ja äidin, naisen rinnat, pienen vauvan, ravinnon – että on suorastaan ihme, ettei imetyksestä ole olemassa fantasiakirjallisuutta, scifitarinoita, kauhukertomuksia, opettavaisia satuja ja symbolisia faabeleita, ihmissuhdekuvaukseen keskittynyttä psykologista draamaa, arkisia tilanteita komediana/sketseinä jne.

Imetyskertomus-gradun idea ja taustat

2008-03-06T17:10:00.019+02:00

Jossain vaiheessa Imetysoppaan kirjoittamisen jälkeen huomasin, että aihe ei vieläkään jättänyt rauhaan. Tuntui luontevalta lähestyä aihetta aivan eri suunnalta, kirjoittamisen, tekstuaalisuuden ja narratiivisuuden näkökulmista. Miten imetyksestä kirjoitetaan, miten siitä ei kirjoiteta? Miksi imetyskertomukset ovat - kuten synnytyskertomukset - usein hyvin kronologisia ja kaavamaisia, poleemisia mielipidekirjoituksia tai ongelmakeskeisiä. Ne kuitenkin muodostavat monen naisen omaelämäkertaan oman pienen lukunsa. Heijasteleeko tapa kirjoittaa imetyksestä jotain...?

Gradun tärkeimpiä asiasanoja ovat narratiivisuus, omaelämäkerrallisuuus, luova kirjoittaminen ja voimaantuminen. Tutkimussuunnitelmani mukaan

Tutkin gradussani sitä miten ohjattu, luova kirjoittaminen auttaa käsittelemään imetyskokemuksia ja muuttaa tapaa kirjoittaa imetyksestä ja kenties myös kirjoittamisen taustalla olevia kokemuksia.

sekä sitä

(...) miten kirjoittaminen imetyksestä luovasti ja ilmaisullisesti vapaasti, erilaisten sanataideharjoitusten innoittamana, vaikuttaa äiteihin ja miten heidän näin kirjoittamansa imetyskertomukset poikkeavat aiemmista kertomuksista.

Lisää tutkimuksesta myös työblogini tässä merkinnästä.